Miniponin palloleikit (videoita)

Se on kivaa, että on kivaa!

Pääosissa miniponivarsamme vm. -11 ja Bilteman jumppapallo

Talviaurinkopäivästä kuvapläjäys

Hieno ilma, aurinkoa ja linnunlaulua

Issikka ja miniponit

 

Voitto 4vee

Polle, Kalilei ja Porre

 

Miniponivarsa vm. -12

Voitto ja irtohyppäämisen ilo (video)

Voitto 4vee oli tänään irtohyppäämässä ensimmäistä kertaa viime kevään jälkeen ja meni todella hienosti! Edellinen irtohypytyskerta on helppo muistaa, koska se tapahtui Ypäjällä laatuarvostelukarsinnoissa huhtikuussa 2012 ja samat kinkerit mielessä olimme treenaamassa tälläkin kertaa.

Voittis oli erittäin innokas liikkumaan tänään. Ensimmäisillä kerroilla kiihdytteli kujassa loikkien vinkunan säestyksellä!!! Rauhoittui, kun esteet nousivat ja suurimmat paineet oli purettu. Muistan, että viime keväänä jopa hivenen jännitti nostaa viimeistä okseri 3-vuotiaiden maksimiin eli 95 cm. Tänä vuonna 4-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelussa arvosteluesteenä oleva okseri nostetaan korkeintaan 105 cm korkeaksi.

Videossa viimeinen este on n. 90 cm korkea, nostin tämän jälkeen okseria ja ruuna tuli estekujan vielä kerran. Metri ylittyi erittäin helposti! Paljon on tullut kehitystä vuodessa! Ruuna on tainnut salaa harjoitella?

Voitto 4 vee: paluu ratsukoulutukseen (video)

Meidän nuorukaissuomenhevonen Voitto oli tänään Maija Heikkisen ratsastettavana ensimmäistä kertaa tauon jälkeen. Syksyllä oli intensiivisempi koulutusjakso ja sitä seurasi talviloma. Nyt on turpa suunnattu kohti suomenhevosten toukokuussa olevia laatuarvostelukarsintoja, joten seuraavat kuukaudet opiskellaan ahkerasti kouluhevosten juttuja sekä irtohypätään.

Meno näytti tältä tänään, parin kuukauden päästä varmasti jo aivan toisenlaiselta!

Kesäinen kuvahaaste

Sain Marjutilta ihanan kesäkuvahaasteen, kiitos!
Tarkoitus on etsiä viisi kesäkuvaa ja kuvailla jokaista ainoastaan yhdellä sanalla. Jaa haaste sitten viidelle muulle bloggaajalle.

Haastetut:
- Jillan Blogi
- Lillin päiväkirja
- Terhi Treenaa
- Pumpulienkeli.com
- Brooken elämää

Ystävyys



Ruoka



Ilta-aurinko

Loiskis!

Koulukisakunnossa

Matkaratsastuskisat Sastamalassa 16.2.2013

Bongaa kuvasta Kaltsun uusi Sisu-kisahuopa! Tarkempi esittely tulossa!

Kisakauden toiset mr-kisat

kansalliset kisat, Sastamala 16.2.2013

luokka: 46,5 km (taso 2.3, alueluokka)

Kello kuudelta ylös, ulos ja pihalle. Lähellä kello kahdeksaa oli tavarat pakattuina autoon, kisaratsu Kalilei viritettynä kisavalmiuteen ja Rangerin kyytiin sovittautuneena kaksi nuorta miestä ja yksi nuori nainen. Huoltaja- luottokuljettaja Upi sai erittäin rauhassa ajella määränpäähän, kun ratsastajaneiti tuhisi tyytyväisenä unimaailmassa etupenkillä ja takaosassa rötkötti vaatekassien päällä apuhuoltaja- Jesse vähintään yhtä tajuttomana.

Perillä Jesse otti Kalilein kävelemään, kun me kaksi muuta menimme kuuntelemaan reittiselostuksen. Eläinlääkärin tarkastuksessa kaikki ok, ei huomautettavaa. Sen jälkeen vaan satulat, suitset ja systeemit kuntoon, ratsastaja selkään ja turpa tötteröllä kohti lähtöviivaa.

Matkaan lähdössä Teija Kojo- Hessin Pirpana, minä- Kalilei sekä Sanna Niemelä - Kitkatuli

Viime kaudella vahvaa yhteistyötä tehnyt suokkikolmikko oli taas samaan aikaan samassa paikassa eli lähdimme Kalilein kanssa matkaan seuranamme tammat Hessin Pirpana sekä Kitkatuli ratsastajineen. Lilli-hepan (= Hessin Pirpana) kanssa Kaltsulla sopii askeleet erittäin hyvin yhteen ja meillä Teijan kanssa juttua riittää, joten seurahan oli mitä parhainta!

Ensimmäinen lenkki oli pituudeltaan 30,5 km. Annoimme kiireisempien lähteä edeltä ja meidän kolmikko lähti perään hivenen rauhallisemmalla tahdilla. Pidimme matkalla kuitenkin reipasta vauhtia. Pohjat olivat erittäin hyvät, autoja ei reitillä ollut edes mainittavaksi saakka ja kilometrit etenivät sujuvasti. Muutama hidaskulkuisempi auraamaton pätkä oli matkalla, mutta sielläkin pystyi ravaamaan lähes poikkeuksetta.

Reitillä oli huoltokieltoa paljon ja teimme pysähdykset vain n. 6 km kohdalle ja yhden pidemmän huollon n. reitin puoleen väliin. Kaikki oli hyvin, Kaltsukin innostui juomaan ja porkkana maistui!

Tauolle tulimme ravissa, mutta siitä huolimatta pääsin ilmoittamaan Kalilein heti kamojen riisumisen jälkeen ell-tarkastukseen (1 min saapumisesta). Sykkeet olivat sen verran alhaalla, että rohkeasti vaan yrittämään. Aivan välittömästi emme tarkastukseen päässeet (yksi ratsukko oli menossa tarkastukseen ennen), vaan muutaman minuutin odottelimme kävellen. Syke mitattiin 3 minuuttia tauolle saapumisen jälkeen ja silloin se oli 60 eli hyväksyttävä!

Juoksutuksessa tulikin sitten "kylmä kala vasten kasvoja". Kalilei sai liikkeestä C:n! Asteikko on A= erinomainen, D= hylätty. Ruuna oli liikkunut erittäin hyvin koko lenkin ajan, mutta nyt ell näki ensimmäisissä askelissa ontumaa. Mahdollisesti joku lumikokkare oli sopivasti juoksutusreitin varrella tai olikohan lihasjäykkyyttä jo ehtinyt tulla, tiedäppä sitä sitten. Suolistoäänistä tuli lisäksi B. Lupa matkan jatkamiseen kuitenkin saatiin!

Tauolla Kalileille kelpasi ruoka ja juoma hienosti. Ruuna vaikutti pirteältä sekä hyvätuuliselta, joten luottavaisin mielin varustimme ratsun toista lenkkiä (16 km) varten. Suokkiystävillämme oli palautuminen tauolla kestänyt pidempään ja saimme lähtöluvan toiselle lenkille lähes 10 minuuttia ennen heitä. Välillämme oli niin monta minuuttia, ettemme jääneet odottelemaan ensimmäisen lenkin seuraamme vaan spurttasimme toiselle reitille yksin. Tällä kertaa laitoimme lenkin ajaksi Kalilein päälle ohuen fleece-ratsastusloimen ehkäisemään jäykkyyksiä.

Kalilei on sen verran konkari jo näissä asioissa, että herraa ei haitannut ollenkaan yksin eteneminen. Ensimmäisistä askelista alkaen korvat olivat terhakkaasti pystyssä ja kaviot naputtivat lumista tienpohjaa rytmikkäästi. Aikamme ravattuamme ajattelin ottaa pienen pätkän rauhallista laukkaa. Siitähän Kilikali tietysti innostui aivan kunnolla ja rallattelimme muutamia kilometrejä hyvinkin reippaassa temmossa...

Reippaan laukan seurauksena saimme kiinni edellämme lähteneen ratsukon Siina Siuvo – Rockmeadow Fly ja loppulenkki kuluihin heitä seuraillen. Yhden huollon teimme lenkillä aivan junaradan vierellä. Tässä kohtaa oli puomiton tasoristeys ja junaliikenne siinä kohdin oli hyvin aktiivista. Meidänkin lähestyessämme huoltopaikkaa, ohi kolisteli pitkä juna. Kalilei ei hätkähdä yhtään mistään, ei edes junasta!

Lenkki sujui reippaasti aina siihen saakka, kunnes vastaan tuli pelto. Auraamattomalla sänkipellolla rämpimistä oli useampia satoja metrejä, joten keskinopeus laski huimasti. Pellon jälkeen oli enää pieni rutistus kohti kisakeskusta ja näin oli päivän ratsastusurakka suoritettuna!

Kalilei liikkui reippaasti ja hyvävoimaisena loppuun saakka eli sen suhteen tuntui reissu helpolta. Kohtalaisen helppo rutiinisuoritus tämän pitäisikin jo olla, samaa matkaa on koko viime kausi jo kilpailu. Ja täsmälleen samat virheet teen oikeastaan jokaisella kerralla maalissa! Syke oli kamojen poisoton jälkeen (n. 2 min maaliviivan ylittämisestä) tasan 60, mutta taas varmistelin ja varmistelin ja varmistelin. Arggggg!!!!

Sykekahvakin lopetti toimintansa hyvin nopeasti hevosen kuivahdettua eikä siinä kohdin auttanut enää mitkään vesien valelut mittauskohtaan. Ei löytänyt kontaktia ja sillä selvä. Onneksi ihana kisakumppani lainasi stetareitaan (omat olivat vahingossa jääneet kotio, tietenkin!!) ja parin tarkastusmittauksen ja kävelykierroksen jälkeen lopulta uskaltauduin viemään Kaltsun ell-lopputarkastukseen.

Syketulos oli (yllätys, yllätys) paljon alle sallitun eli 48. Oliskos taas kerran pitänyt hivenen aikaisemmin rohkaistua viedä ruuna näytille?? (jep, kyllä olisi!!!) Sama ylivarmistelu aina. Ihan aina.
Liikkeistä tuli B, koska etupäässä oli aivan pienen pieni epäpuhtaus näkyvissä. Ihon kimmoisuudesta tuli myös B, vaikka ruuna oli hyvin juonut matkan aikana. Hyväksytty tulos saatiin, joten hyvinhän se loppujen lopuksi meni!

Matkaratsastuksessa on viime aikoina nostettu esille tiimien yhtenäinen, siisti pukeutuminen ja näissä kisoissa parhaiten edustanut tiimi palkittiin erikoispalkinnolla. Mielestäni mekin olimme hyvinkin edustuskelpoisia! Vai mitäpä sanotte ylläolevasta kuvasta, jossa Team Kalilei (Team Porkkanat?!) on vastaanottamassa palkintoja hyväksytyn suorituksen jälkeen?

Lisäsin tämän kuvan myös facebookiin ja sinne kuvan alle oli kilpailujen johtaja (seuramme puheenjohtaja) kommentoinut: "Tämä on hieno! :) Itsellekin tuli mieleen laittaa juuri tämä kuva johonkin jakoon! Tämä oli myös erittäin varteenotettava porukka tiimipalkinnon saajaksi, mutta nyt päätettiin ollan vähän vieraskoreita... ;) Mutta tästä mieleeni tulikin idea - koko tiimin kanssa palkintojen jakoon hei kaikki tästä lähtien!!! Tässäkin näyttää ihan siltä, että kaikki kokevat olevansa ihan oikeassa paikassa osallistuessaan seremonioihin, ja näin pitääkin olla - eihän ratsukko ole mitään ilman tiimiään! Palkintojenjakaja voi kertoa onnittelut koko porukalle oivasta suorituksesta jne. Ja mikä komeampaa kuin tiimi yhdenmukaisine elementteineen palkittavana... "

Ylläolevassa kuvassa on eläinlääkärin tarkastuskortti kisoista. Kuva on surkeaa kännykkälaatua, mutta suurentamalla siitä saanee hivenen edes selvää.

Palkinnot olivat Sisujen tapaan ruhtinaalliset! Paperikassistamme löytyi Horzen ratsastussukat, lompakko, juomapullo, kalamaustetta, Jyskin 5 euron lahjakortti, sisustuskuvia sekä avaimenperä. Hyvillä mielillä saimme lähteä kohti kotia onnistuneen kisapäivän jälkeen!

Missä onnistuimme?
+ Rutiinisuoritus, hommat toimivat.
+ Kalilei tuntui koko kisan läpi ERITTÄIN hyvältä. Aivan maaliin saakka oli veto päällä ja korvat hörössä.
+ Tallipoika- Jesse oli ensikertaa huoltoapuna ja teki työnsä erinomaisen hyvin!
+ Hyvä fiilis säilyi koko porukalla alusta loppuun

Missä parannettavaa?
- MIKSI, oi miksi, pitää aina ylivarmistella ell-lopputarkastukseen menoa? Pitäis sitä nyt jo tietää, että ruuna palautuu näillä matkoilla sykkeiden puolesta välittömästi tarkastuskuntoon...
- Miten saisi Kalilein liikkeet olemaan läpi kisan A:n arvoiset? Tällä kertaa pohjat olivat super, keli oli hyvä ja ruuna pirteä, mutta siltikin liikkeissä oli toivomisen varaa. Selkään ei tunnu mitään erikoista. Ensi perjantaina on klinikka-aika varattuna, katsotaan löytyykö jotain erikoista.
- Stetarit jäivät vahingossa kotiin, ensi kerralla pitää tarkemmin pakata!

* * *

TULOKSET:

LUOKKA 3: 46,5 km ihanneaikaratsastus (taso 2.3)

1. Hilla Salopää (SISU) – Go Get'm Girl 41,0 pist. (13,8 km/h)
2. Tanja Lampinen (RieRat) – El Pedro 40,04 pist. (14,04 km/h)
3. Linda Bäcklund (RieRat) – Kuvaharjun Andorra ox 40,034 pist. (14,034 km/h)
HYV. Kirsi Oittinen (GWR) – Ruk Rotrico ox 39,6 pist. (13,8 km/h)
HYV. Anne Perälä (RieRat) – Millionfield's Roadrunner 39,0 pist. (14,0 km/h)
HYV. Sanna Niemelä (SISU) – Kitkatuli 37,4 pist. (11,7 km/h)
HYV. Siina Siuvo (PIRMA) – Rockmeadow Fly 34,8 pist. (13,4 km/h)
HYV. Taru Pentikäinen (SISU) – Kalilei 33,4 pist. (13,2 km/h)
HYV. Teija Kojo (SISU) – Hessin Pirpana 33,4 pist. (11,7 km/h)

Kaikki tulokset löydät TÄÄLTÄ!

Shoppailumonsteri iski taas!

Mitään hevostarvikettahan mää en tarvitse, mutta mutta... Piti sitten kuitenkin käydä Agrimarketissa Löytölaari-päivillä ja K-maataloudessa pyörähtämässä.

Jokaisella itseään kunnoittavalla ratsulla pitää tietysti olla vähintään 6 erilaista fleece-loimea. Niin meilläkin! Agrimarketin alennuslaatikossa nimeäni huuteli Horzen full-neck -fleece -30 % -hintalappu kyljessään. Oli ainoa 165 cm kooltaan oleva, joten pitihän se meille pelastaa. Tietenkin. Hintaakaan ei ollut kuin 35 €.
Agrista mukaan tarttuivat myös Horzen kolmisormikintaat hintaan 10 €.

K-maataloudesta ostin loimen kanssa sävy-sävyyn olevan talikonpään (15 €) ja tämä oli sentään tarpeen! Samasta paikasta ostin tallipojallemme Jesselle ystävänpäivälahjaksi ja kiitokseksi erittäin ahkerasti talliavusta Montain Horsen huippu tyylikkään "välikausitakin". Lahjan saaja oli erittäin tyytyväinen takkiin!

Lakkapäältä odottelen myös pakettia saapuvaksi... Pitihän sitä itselleenkin jotain kivaa saada, hih hih.

Ystävyys on katsomista samaan suuntaan

Lv-ruunani Arsin kanssa, kevät 2009.

Ystäväni,

kuljetko kanssani

kappaleen kivistä

matkaa.

Kuuletko,

kun kuiskaan,

että kanssasi

on hyvä

jatkaa.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Keskiviikkona kiitolaukkaa

Keskiviikkoaamu, kaunis tuuleton talvikeli, kaksi liinakkoa suomenjupotinta, kaksi iloisesti höpisevää ratsastajaa ja maastoretkellä edessä suora pikkutie. "Laukataanko?" kysyy tallipoika-Jesse. "Laukataan vaan!", vastaan. Ratsuni Voitto 4vee siirtyy kevyellä pohjeavulla keinuvaan laukkaan. Takaviistosta kuuluu raskaammanluokan ruuna Porren kavioiden jytinä maata vasten.

Porre kirii vauhtinsa rinnallemme ja sitten mennään! Varsani ottaa ilmaa alleen ja kiihdyttää täyteen laukkaan vanhusputte kannoillaan. Tien reunojen talviasuiset pikkupuut vilistävät ohitse, silmistä vuotaa vettä ja vauhdin hurma saa sydämen lyömään askel askeleelta kovempaa.

Suoran päättyessä saan vaivoin kiitolaukasta innostuneen liinakkoni hidastamaan. Siirrymme käyntiin, hevoset puhaltavat tyytyväisenä, ratsastajat nauravat silmät sirrillään, lintu on aloittanut komean konserttinsa puun oksalla ja aurinko pilkistää pilvien takaa. "Tuo oli mahtavaa!" kuulen nuoren miehen toteavan viereltäni.

Kuvat ovat tämän päivän maastolenkiltä.

Tarulandiaa talvi-iltapäivänä taivaalta

Viikkokatsaus

Hyvää iltaa! Tämä on Tarulandian viikkokatsaus ja minä olen tämän sirkuksen tirehtööri Taru.

Voitto 4vee 3.2.2013

Viime viikon tapahtumista mainittakoon muutamia asioita lyhyesti:

Maanantaina vanhempi miniponivarsa sai kolmannen annoksen Coopersectiä väiveisiin. Pikku hiljalleen pitäisi kutinoiden lähteä. Katsellaan...

Tiistaina teimme puolireippaan 6,5 km maaston kokoonpanolla minä - Voitto 4vee ja Jesse - Kalilei. Tuo nelivuotias ansaitsee lenkistä viikon ensimmäisen SYDÄMEN! Nuorikko laukkasi tomerana, suoraa tietä, piiiiiitkän pätkän huippuhyvää laukkaa rentona ja nenä oikein nyökyssä. Ratsastajaa vaan nauratti, miten tuo onkin noin taitava!!

Keskiviikkona tallipoika-Jesse ja tallityttö-Eini ansaitsevat molemmat SYDÄMEN! Olivat siivonneet tarhoista päivän aikana 11 kotsullista hepankakkaa! 

Torstaina Voiton takaset näyttivät jänispattien polton jälkeen tältä:

Kuvanottohetkellä toimenpiteestä on aikaa 2,5 vko. Kaksi ensimmäistä viikkoa pyyhin kohtia joka ilta betadinella ja nyt olen rasvaillut rupia. Oikeasta jalasta ruvet ovat jo suurimmaksi osin täysin irti, mutta vasen puoli pitää tiukasti vielä kiinni omistaan. (Voitto 4vee ja jänispattien poltto)

Perjantaina oli melkein hevosvapaata, "oikeissa töissä" tuli vietettyä laatuaikaa 13 h. 

Lauantaina olimme maneesissa porukalla Jesse - Kalilei ja minä - Porre. Tallipoika- Jesse on oppinut ratsastuksen saloja lisää ja meni Kaltsun kanssa aivan super hienosti! Miten voikin tulla noin iloiseksi, kun katselee toisen ratsastusta?! Hyvänmielen SYDÄMEN saavat maneesikeikasta taidokkaat Kalilei ja Jesse!

Porre ei varsinaisesti loistanut maneesin kirkkaimpana ratsuna eikä omat istuntaharjoituksenikaan aivan loistavat varsinaisesti olleet. Tekisi mieli antaa itselleni miinus-sydän, mutta ehkä jäädään neutraaliin asteikkoon hyvän yrittämisen ansiosta!

Voitto 23.12.2012

Lauantaina ratsastin omalla pellolla Voiton. Tälläkin kertaa Voittis oli aivan super PRO! Se on vaan niiiiiin hyvä!!!!! Vaikka kuka sanois mitä, niin tuolla hevosella ratsastaminen on jotain sanoinkuvaamatonta! Sen ryhdikkyys, eteenpäin liikkumisen riemu ja voima ovat mahtavia! Voitto saa tietysti taas SYDÄMEN!

Sunnuntai alkoi matkaratsastusharjoitteella. Kalilei satulan alle ja mittarit päälle. Suunnitelmana oli 20 km tasavauhtinen, reipas lenkki. Mikä onnistui: lenkillä oli pituutta 20,75 km ja lenkki oli reipas. Mikä ei onnistunut: tasavauhtisuus. Kypsään keski-ikään ehtinyt piippakorvani kiikutti tiellä pikkasen aiottua kovempaa eli suoraan sanoen toisinaan kiitoravia ja toisinaan kiitolaukkaa. Annoin sen sitten mennä, ei se väärin ole, eihän... 

Tämä hullu repiminen näkyi suoraan palautumisena lenkin jälkeen. Talutin kotiin viimeiset yli 500 metriä loppuverryttelyn jälkeen ja siltikin sykkeet laskivat kotipihassa "sallittuun" (eli alle 64) vasta reilun 5 minuutin satulatta taluttelun ja odottelun jälkeen!

Toisena mieltä hämmentävänä asiana ihmettelin sykemittarin toimintaa lenkillä. Sykkeet olivat tasaisessa  (n.17 km/h) ravivauhdissa 130 kieppeillä ja yhtäkkiä mittari alkaa piipata, että sykkeet ovat yli 200. Tämä toistui lenkin aikana monen monta kertaa ja aina mittari myös palasi näyttämään näitä 130-140 lukemia. Onko nyt jotain vialla hevosessa vai mittarissa?

Lenkillä oli Rangerilla mukana huoltotiimi Upi ja Jesse. Upi on näissä mr-huoltajan hommissa jo jonkunlainen konkari ja monissa liemissä keitetty. Nyt sisäänajetaan Jesseä meille toiseksi huoltajaksi ja osaksi kisatiimiä.

Tallimme issikkaruuna Stimir

Sunnuntai jatkui toisella maastolenkillä. Porre ja Voitto kävivät tunnin maastokäpsyttelyn suurien tilsojen saattelemana. Tuli meinaan aivan valtavat korkkarit! Onneksi oli kaviokoukku mukana matkassa!

Viikon päättyi spesiaaliin tapahtumaan: Sain kunnian päästä tallilaisemme Elisan issikkaruuna-Stimirin kyytiin ja saada hyviä neuvoja istuntani parantamiseen! Kokemus oli kaikella tapaa oikein mahtava ja tämä hellyyttävän suloinen, musta karvapallo sai yhden uuden ihailijan suureen faniryhmäänsä! Viikon viimeiset ja ehkäpä suurimmat SYDÄMET ansaitsevat ehdottomasti Elisa ja Stimir! Taru kiittää ja kumartaa!

Tässä oli tämän viikkoinen Tarulandian viikkokatsaus. Se ei ollut lupaukseni mukaan lyhyt, mutta mikäpä muukaan teksti tässä blogissa.

Matkaratsastuksen maajoukkuevalmennus Forssassa 2.2.2013

Ei mopolla moottoritielle, mutta kuitenkin olimme Kalilein kanssa viime lauantaina avoimessa maajoukkuevalmennuksessa arabien joukossa.

Joulukuussa olimme maajoukkuevalmennuksessa ilman hevosia (blogihöpinää aiheesta), mutta tällä kertaa karvakorvatkin pääsivät tositoimiin! Aamulla Kalilei tavaroineen trailerin kyytiin, sujuvasti mennyt 80 km ajo tapahtumapaikalle Forssan Jokioisiin, hevonen tarhaan syömään ja itselle aamupuuroa sekä leipää masinaan. Valmentajamme Nina Mickelsson kertoi päivän kulusta muutamalla sanalla ja sen jälkeen olikin täyttä toimintaa aina pitkälle iltapäivään saakka!

Aloitimme treenipäivän perehtymällä siihen, mitä tulee ottaa huomioon, kun hevosen liikkeet esitetään eläinlääkärin tarkastuksessa matkaratsastuskisoissa. Sitä nopeasti vain ajattelee, että hevonen juoksee ravia ja itse kipittelee siinä rinnalla. Ei se aivan niin mene!  

Toimme jokainen vuorollamme hevosemme muiden eteen ja porukalla teimme ensin nopean yleiskatsauksen ratsuun. Pohdimme onko hevosessa joku sellainen rakenteellinen ominaisuus, joka vaatii erikoishuomiota treenien suunnittelussa sekä toteutuksessa. Tämän jälkeen esitimme ravia suoralla tiellä ja pyrimme löytämään hyvän tavan esittää omaa hevostaan. Omatkin silmäni aukenivat harjoitusta seuratessa, koska hämmentävän paljon juoksuttajan virheet vaikuttavat hevosen liikkeisiin! 

Paras on juosta hevosen kanssa sopivan reippaasti (mutta ei liian kovaa!), ei saa jäädä liian kauas (lavan kohdalla on sopiva paikka), ei vetää hevosta perässään (juoksuttaja peittää liikkeet), hevonen pitäisi olla suorana koko juoksutusmatkan (ei taluttajan kiilaamista) ja mikä vaikeinta, hevosen ja juoksuttajan pitäisi mennä samaa tahtia (muuten hevosen liike voi herkästi näyttää hieman epäpuhtaalle ilman syytä). Taluttajan ei myöskään kannata vilkuilla ratsuaan juoksutuksen yhteydessä ("ontuuko se?").

Kalileista todettiin, että sillä on suppuvarpaat ja se on vahvempi etuosastaan. Kuulin toisella korvalla pienen pienen hihkaisun "onpas sporttinen suomenhevonen", mutta Nina palautti meidät maanpinnalle. Kalileille on kuulemma kertynyt taas liikaa läskiä luittensa ympärille. Siihen on kyllä hyvä selitys! (juuuu juuuu, seli seli!) Kahden kuukauden talviloma ja sitä seurannut kuukauden laiskottelu!

Ravin esittämisen kanssa meillä oli suuren suuret vaikeudet vuosi sitten muutamissa mr-kisoissa ja sen jälkeen juoksutustreeniä tehtiin kotona kohtalaisen tiiviisti. Nyt on kisoissa sujunut eläinlääkärin tarkastukset ja hyvin sujui esittäminen täälläkin. Palkintona toteamus: "Päivän paras suoritus!!" Ei mitään korjattavaa! Ainoastaan pienenä hifistelynä pitää olla jarrutuksen kanssa tarkkana, että hevonen hidastaa juoksijan kanssa samaan aikaan. Nyt kävi niin, että esittäjä jättäytyi hivenen lavan taakse, kun innokas suokinpalleroinen jatkoi eteenpäin vielä muutaman juoksuaskeleen.

Mäkitreenissä minä ja Kalilei, Tara ja Zodina, Nea ja Avialis sekä Hilla ja Oona

Hevosten esittämisen jälkeen varusteet innokkaalle Kalileille päälle ja suuntana mäkitreeni siirtymämatkalla suoritetun alkuverryttelyn jälkeen! Eikä ollutkaan muuten sitten mikään ihan onneton mäenpahanen! Tämä nyppylä oli vanha laskettelumäki, jolla oli GPS:n mukaan pituutta 220 metriä ja nousua tuolla matkalla tuli melkein 50 metriä! Mäkiharjoitukseen sisältyi neljä ylöskiipeämistä: 1 x käynnissä, 2 x ravissa ja 1 x laukassa. Alaspäin mentiin käynnissä, tai paikoitellen tuntui kyllä lähinnä siltä, että luisutaan mäkeä alas persliukua! 

Sykkeet nousivat jokaisella mäennousulla 200 ja ylikin, joutui puttepoika tosissaan ponnistamaan päästäkseen ylös asti! Alhaalla uuteen nousuun sai lähteä, kun hevosen syke laski 90 alle. Kalilei palautui hyvin ja sai nopeasti jokaisella kerralla alhaalla käytyään lähteä uudelleen kiipeämään nyppylää ylöspäin.

Mäkitreenitehtävä oli Kalileille mieleinen ja viimeiselle laukkapätkälle ruuna kimposi todella riemukkaasti! Seuraava kuva kertoo kaiken sen yhdellä vilkaisulla, minkä kuvailemiseen tarvittaisiin kymmenittäin hyvän mielen sanoja, tuulen tuiverrus kasvoilla, lunta rummuttavat kaviot ja ripaus rakkautta hevosiin! Joskus pienet ilot ovat ne suurimmat!

Laukkapyrähdyksen jälkeen sykkeet eivät laskeneet aivan suoraan alas. Kilikali kävi kierroksilla ja hääräsi kovalla tohinalla ees-taas. Oli siis oikein sopivaa jatkaa matkaa kävellen seuraavalle "tehtävärastille" eli ravihevosten treeniradalle suorittamaan laukkaharjoitteena vauhtikestävyyttä!

Kalilein kanssa saimme ohjeeksi laukata 3 kierrosta ja sen jälkeen olisi sykkeiden tarkastus. Samalla ratsastajan tuli harjoitella matkaratsastusistuntaa, joka tarkoittaa karkeasti kerrottuna jalustimilla seisomista, aavistus etunojaa ja polvilla joustamista niin, ettei takapuoli koske satulaan. Vähän siis kuin kevytistunta, mutta asento on pystympi ja jalustimet ovat normaalipituiset.  

Kuten jo etukäteen arvasin, laukkaharjoituksesta tuli aikasmoinen revittely meidän kohdalla. Arabit laukkasivat omaa treeniään hienossa tahdissa rataa ympäri, samaan aikaan kun meikäisen suomipoika meni tanner tömisten ISOA ja KOVAA. Hupsis... Sykemittaria ei liioin vauhdissa ehtinyt vilkuilla, mutta hysteerisestä piipityksestä päätellen elektroniikka yritti ilmoitaa, että sykkeet taitavat hakata 180 lyönnin päälle minuutissa.

Ennen kolmannen kierroksen päättymistä Kalilei päätti, että NYT LÄHTEE! Ja niin se sitten lähtikin, vielä kovempaa ja vieläkin suuremmalla riemulla! Lumi pöllysi, arabit meinasivat jäädä jalkoihin ja näin teimme vielä yhden extrakierroksen jarrujen petettyä jokseenkin täysin. Taidan antaa taas kuvien kertoa kirjainten puolesta.

Neljän (kiito)laukkakierroksen jälkeen siirryin ravin kautta käyntiin odottelemaan sykkeiden laskemista. Syke putosikin heti n. 120 lyöntiin ja parin minuutin kävelyttelyn jälkeen syke oli jo alle 100. Sen jälkeen lähtölupa uusille kierroksille saatiin ja teimme vielä 3 kierrosta laukkaa. Tällä kertaa jopa hallitusti! Suurimmat paineet oli Kilkutin saanut spurtattua pois ja rauhallinen (ainakin hitaampi) laukkaaminen maistui ruunastakin ihan hyvälle.

Varokaa arabit! Laukkaamisesta innostunut lentävä lihapulla liikkeellä!!

Laukkaa menimme radalla siis 4 + 3 kierrosta eikä paljoa Kaltsulla tämänkään jälkeen askel painanut! Rata oli auraamaton, joten hyvin voi sanoa, ettei ollut aivan helppo ja kevyt treeni! Varsinkaan kun oli alla jo mäen kiipeämiset. Loppuraveja menimme porukassa muutaman kierroksen ja siitä sitten kävellen / rennosti hölkötellen parin kilometrin matka takaisin tallille. Sykkeet tallinpihassa alkoivat heti vitosella, joten kivasti palautui ja jäi voimia vielä varastoon.

Ravia porukassa: Elisa ja Nadir, minä ja Kalilei sekä Hilla ja Oona

Tallilla jäät jalkoihin viilentämään, melassivettä tarjolle ja kamat kasaan. Kalilei pääsi hyvin loimitettuna tarhaan jatkamaan heiniään ja itse suuntasin keittokattilan äärelle odottelemaan luento-osuuden alkamista, jonka aiheena oli hevosen vauhtikestävyys. Vauhtikestävyydellä tarkoitetaan kykyä ylläpitää vauhtia aerobisella sykealueella (syke 130-180). Hyvää vauhtikestävyyden harjoitusta on esim. laukka. Totutus laukkaharjoitteisiin tehdään asteittain, ensimmäiset laukkatreenit voivat olla esim. 1 km laukkaa - palautuminen - 1 km laukkaa - palautuminen - 1 km laukkaa. Kalilei on hyvässä peruskunnossa ja sille sopiva laukkatreeni on tällä hetkellä 3 - 3 - 3 km.

Päivän anti oli suorastaan loistava! Hevonen toimi hyvin, fiilis oli mahtava, treenipaikka upea, harjoitusmaastot erinomaiset ja ruoka fantastista! Päivästä jäi todella hyvä mieli! Muutaman viikon sisällä saamme vielä kirjallisen analyysin harjoituksistamme Ninalta, sitä odotellessa!

Tämän päivityksen upeat kuvat on ottanut Pumpulienkeli.comin huoltotiimi. SUURI KIITOS!!!

Lisää kuvia pääsette katsomaan TÄÄLTÄ.