LISÄTIETOA:

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Riskirajoilla

Vanhushevonen Porre etualalla, ongelmaotus Voitto taustalla

Kaiken tämän ihanan marraskuisen synkkyyden ja kuraisuuden keskellä otin tietoisen riskin: pliistrasin Voiton takapolvet. Oikeastaan tein sen jo tänään toisena iltana peräkkäin. Vaihtoehdot olivat ihmetellä tai tehdä jo nyt jotain. Päädyin tuohon jälkimmäiseen ja muutaman päivän päästä tulokset voidaan nähdä.

Parhaassa tapauksessa takapolvet ovat parempaanpäin muuttuneet tai muuttumassa. Huonossa tapauksessa kuoriutuvat sekä karvat että iho viime kesän tapaan. Kaikkein huonoimmassa tapauksessa konin päähän putoaa meteoriitti eikä tarvitse enää tämmöisiä miettiä, heh heh.


"Pliistrauksella lisätään verenkiertoa paikallisesti, mikä aktivoi hevosen omia parannusmekanismeja", kertoo Hevarin nettisivut. Tämähän on enemmän ravi-ihmisten tapa hoitaa vaivoja ja olen itsekin ajatuksillani siinä rajalla, että onko tämä järkevää ja varsinkaan eläinystävällistä.

Katsotaan mitä tapahtuu.

6 kommenttia:

  1. Minäkin pohdin monesti, onko pliistraamisessa mitään järkeä. Mulla on tallissa hevonen jota "tarttis" pliistrata säännöllisesti, mutta säännöllinen pliistraaminen edellisessä kodissa on tehnyt sen, että hevonen silminnähden hermostuu jos siihen sen ongelmakohtaan koskee jollain märällä - aivan sama onko se sitten haavan rasvaamista, normilinimentin laittoa tai vedellä pyyhkimistä. Se tietää, ettei pliisteri tunnu kivalta. Olen sitten keikkunut siinä rajoilla, vähentänyt pliistrauksia selvästi siitä mitä on ohjeistettu, vaihtanut vähän miedompiin aineisiin ja muutenkin vältellyt toimenpidettä, jos ei ole ihan pakko tehdä. Kahta (saati useampaa) päivää peräkkäin tälle ei pliisteriä edes saa, sen verran vinhasti alkaa jalat käydä jos yrittää. Ja onko siitä yhdestä päivästä mitään hyötyä. Ja onko reilua että kiusaan kun toinen ihan selvästi sanoo ettei ole mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pohtivasta kommentistasi!!

      Tämä on tätä hevosHULLUUTTA, taas kerran, ja veitsenterällä keikkumista. Mitä tehdä? Miten usein? Miten paljon? Onko apua? Ja montako niitä muitakin pohdintaa aiheuttavia kysymyksiä onkaan.

      Huoh. Elämä on valintoja.

      Poista
  2. huh huh, eipä uskois että nykyään enää poltetaan kemikaalilla hevosen iho ja toivotan sen parantavan vamman mikä on syvemmällä kudoksissa. =(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallisella linimentillä olen saanut ihon palamaan pois yhdellä käyttökerralla... Pliistraamisen yhteydessä en sentään.

      Poista
  3. Sain josksu edellisen lv-ruunani aikoihin vanhoja pliisterin jämiä. Ne pyöri kaapissa vuosia kunnes nakkasin pois. En ole koskaan nähnyt enkä laittanut joten siksi en uskaltanut koittaa. Meillä käytetään vaan sellasia mietoja kylmägeelejä, joissa ehkä jotain MSM sisältää. En tiedä sitten onko niistä mitään hyötyä mutta omaan kolotukseen tuntuneet ihan mukavilta :D Ja tiedä paljon ihmisiä, jotka käyttää heppojen kylmägeelejä itselleen kun tulevat niin paljon apteekin ihmisten putkiloita halvemmiksi.
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ravipuolelta määkin olen neuvot pliistraukseen saanut. En kyllä yhtään muista, että mille hevoselle ja keneltä ja milloin. Mutta sen sentään muistan, että on tuo pullo täällä hengaillut KAUAN.
      Linimenttiä en käytä ollenkaan. Kesällä kerran laitoin ja siitä tulikin vähän toivottua toisenlaisempi reaktio... :D

      Poista