Ruokintapohdintaa, osa 2.

Suuret kiitokset kaikille mielipiteitään ja vinkkejä täällä ja facebookissa kertoneille Huokailua ruokinta-analyysin ja laihtuvan 4-vuotiaan parissa -kirjoitukseni johdosta!

Voitto 25.4.2013

Voitto on näytetty torstaina 25.4.2013 eläinlääkärille ja hänen mielipiteensä hevosesta oli, että sen "lihavuuskunto on hyvä ja se näyttää hevoselle, joka liikkuu". Yhtään ei saa enää laihtua, mutta myöskään lihomaan ei saa päästää. Kylkiluut eivät tunnu eikä hevonen ole kulmikas. Lihasköyhä Voitto selvästi on, mutta se korjaantunee ajan ja treenin myötä. 
Voin nyt ainakin osittain huokaista helpotuksesta, silmäni ovat vain tottuneet hivenen ylipainoisiin hevosiin!
Eläinlääkärin suositus ruokintaan oli jatkaa greenlinea ja lisätä mukaan öljyä.

----------------------------------------------* * * ---------------------------------------------------

Mistäs niitä vastauksia lähtisi purkamaan...

Heinä: Muutama suositteli heinän vähentämistä. Jos hevonen saa vapaasti syödä heinää, voi olla ettei suolisto jaksakaan enää imeyttää ravintoaineita lisärehuista. Ajatus tuntuu hivenen hämmentävältä omaan (tämän hetkiseen) ajatusmaailmaani, vaikka myönnänkin, että joku pieni totuudensiemen tähän taitaa olla jemmattuna.

Meillä ei koskaan jää kupin pohjalle mitään syömätöntä ruokaa. Jos tarjolla on heinää ja lisärehuja, kyllä jokainen otus ensin nuolee hyvin tarkkaan kupin tyhjäksi ja siirtyy vasta sitten heinän mutustukseen. Jos/ kun heinä alkaa olla sisällöltään heikkoa, eihän se ravintoarvoja paranna, että sitä vähennetään?

Paras olisi tietysti syöttää parempaa heinää, mutta tuota "huonoa" olis tuossa pihassa jäljellä vielä reilu 20 paalia. Eikä "huono" ole siis huonoa, vaan ainoastaan ravintosisällöltään köyhempää. Tarkoituksella olen tämän heinän valinnut, jotta voin sitä hyvillä mielin syöttää runsaalla kädellä eikä tarvitse pelätä esim. kaviokuumetta poneilla. Muu porukka onkin suorastaan läskejä hyvässä lihassa, niille heinä on sopivaa.

Kaura: "Miksi saa noin paljon kauraa?" tai toinen vastakohta "Miksi saa noin vähän kauraa?". Kumpaa tuo sitten on, riippunee täysin omasta taustasta. Ravurille tai täydessä työssä olevalle hevoselle määrä on vähän, mutta toisaalta pullaponille aikasten paljon.

Voitolla energiaa riittää eikä se tarvitse kauraa paljoakaan enempää ainakaan vauhdin ja/tai jaksamisen vuoksi. Onko kaura hyvä lihotusrehu? Ei taida olla paras mahdollinen, jos hevosesta tulee vinkuva pukitusmasina liian energian vuoksi.

Kauran hyötysuhdetta parantaisi litistäminen. Miten tämän voi toteuttaa kotitalliolosuhteissa? Vinkkejä?

Melassileike: Tätä on hevoseni syöneet vuosia, mutta viime kesän tienoilla lopetin tämän antamisen. Syöttömäärät olivat vähäisiä eikä tuote tuonut ruokintaan mainittavasti mitään tarpeellista.

Pellavainen: Tuttu tuote! Voittokin on saanut tätä koko meillä olemisensa ajan. Nyt nuoren herran kohdalla on pellavainen tauolla greenlinen ajan.

Öljy: Tämän syöttämiseen olen itse eniten kallistunut!

Chevinal Plus: Kivennäis- ja vitamiinilisäksi voisi kevään ajaksi vaihtaa Mineral Plussan sijaan nestemäisen Chevinalin. Hevoseni ovat saaneet vuosikaudet Chevinal Plussaa ja näyttäneet aina todella mahtavilta. Nyt oman tallin (ja hevosten määrän lisääntyessä) olen siirtynyt Mineral Plussaan. Voitolle voisi tosiaan ostaa yhden ison kanisterin Chevinalia, se tonikka kestää kesän saakka mainiosti!

Marstallin rehut: Itselleni vieraita valmisteita, mutta niin moni näitä kehui ja suositteli, että ehdottomasti pitää tutustua tarkemmin ja ottaa harkinnan alle! Eniten ääniä sai Western. Kiitos!!

Havensin rehut: Näidenkin puolesta tuli muutama peukun nosto. Pidetään mielessä!

Build-up: Tätä olen joskus miettinyt, mutta sisällysluetteloon perehtyminen karisti ostoinnostuksen. "Ainekset: Ohra, kaurajauho, soija, glukoosisiirappi, vehnä, juurikasleike, herne, ruoho-silppu, vehnäjauho, maissi, soijaöljy, kuivattu porkkana, pellavansiemen, yea-sacc, vitamiinejä ja kivennäisiä." Suurinta osaa näitä ainesosista Voitto saa jo tämän hetkisestä ruokinnastaan ja mitä ei saa, on helppo ne ostaa erillisenä. Hintakin jää silloin maltillisemmaksi. Esimerkiksi meillä eivät hummat saa kuivattua porkkanaa, vaan ihan tuoreena saavat niitä kokonaisena rouskutella, hih.

----------------------------------------------* * * ---------------------------------------------------

Yhteenveto:

Mielestäni "Anonyymi" hienosti kiteytti ajatuksiani kommentissaan:
"Kasvava, työtä tekevä suomenhevonen voisi tarvita enemmänkin kauraa ja/tai proteinia lihasten ja lihavuuskunnon ylläpitämiseen, kauran määrän ainakin voi huoletta nostaa 3-4 litraan. Greenline on myös erinomainen lisä tähän aikaan vuodesta, hyvää vatsalle, mutta tuo myös hyvää valkuaista, senkin määrää voisi mahd. lisätä vaikka 3-4 litraan päivässä! Muuten en itse ainakaan lähtisi sen kummemmin ruokintaa muuttamaan, ainesosat on ihan hyvät, määrää voisi vain vähän lisätä. Toki jos jotain haluaa lisätä, pellava on hevoselle, etenkin vatsalle ja karvalle, aina hyvä, terveellinen lisä. Onhan kevään B-vitamiinilisä muistettu?"

Voiton ruokinta koostunee ainakin laidunkauteen saakka seuraavista määristä:
- 3 l kauraa
- 3 l greenline
- x dl öljyä (määrä vielä pohdinnan alla)
- 10 ml BE-vitamiinia
- 3 dl Mineral Plus (tai vaihto Chevinal Plussaan)
- 3-5 dl Racing Protein (mietinnässä vielä tämänkin määrä)

Ei suuria muutoksia: uutena juttuna mukaan tuli öljy ja BE-vitamiini, lisäksi vanhojen ruoka-aineiden määrät kasvavat osittain. Jos tuo litran lisäys kauramäärässä aiheuttaa lisää kengurubensaa liikkeeseen, kauran määrä palaa välittömästi entiselle tasolleen. Toisaalta öljyn lisäys ruokaan tuo energiaa, eikä kauran määrän lisääminen olisikaan enää tarpeen.

Toukokuussa otetaan koko tallin porukasta lantanäytteet ja katsotaan, jos sieltä löytyy jotain hälyyttävää.
Pitää myös muistaa hiekan mahdollisuus suolistossa, hiekkaröntgenkuviahan ruunasta ei ole otettu.

----------------------------------------------* * * ---------------------------------------------------

Tulipas pohdintaa ja kirjoitusta... Näillä mennään nyt kohti kesää!

Voitto 4vee 22.4.2013

Vielä vilkaisu viikonloppuun

* * Kerta kiellon päälle - eli yksi höpinä tähän väliin ja seuraavaksi luvassa Voiton ruokintapohdintaa osa 2 * *

Kiukku-Kalilei ja Pirteä-Porre lauantaina nauttimassa aurinkoisesta maastoretkestä

Lauantaina aamu alkoi mukavissa merkeissä, kun SD-teamin Marjut päräytti autollaan pihaamme. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja hevosten varustuksen jälkeen suuntasimme yhdessä pidemmälle maastolenkille. Siitä onkin jo "jokunen aika" kun meikäläisen ultimaattinen matkaratsu-Kalilei on käynyt tuntia pidemmällä treenilenkillä. Tosi paljon on treenikilometreissä ja -innossa ollut viime aikoina toivomisen varaa... Mutta ei siitä sen enempiä, koska tällä kertaa hölkyttelimme iloisesti höpisten 18 km lenkin. Asvaltilla kävelyä tuli lenkille jonkun verran ja reippaasta ravivauhdista huolimatta keskinopeudeksi jäi 8,6 km/h.

Hevoset jaksoivat lenkin aivan leikitellen. Olen Porren nykykuntoon todella tyytyväinen! Se on laihtunut, saanut liikkeisiin notkeutta todella paljon ja on yleisilmeeltään erittäin positiivinen. Tästä kaikesta on kiittäminen viime syksystä alkaen lisääntynyttä liikuntaa sekä hevosen terveenä pysymistä. Hevonen on luotu liikkumaan - ei käy kiistäminen!

Ylläolevassa kuvassa teille irvistää miniponilapsemme 2vee. Marjut sovitti uudet valjaamme ponin päälle ja kävimme pienen ohjasajolenkin. Hienosti toimi lapsukainen! Ohjasajo on tuttu juttu ja varsa lähtee pihasta lenkille mielellään. Kärryt vielä puuttuvat, sitten ollaankin askeleen lähempänä sitä hetkeä kun meikäläinen kipittelee tämän kääpiön kanssa pitkin kylänraittia!

Valjaat ovat Pfiff Standardit ja kokona MiniShettis. Tilasin nämä Miniponista, kiitos heille hyvästä palvelusta!

Sunnuntaina aamupäivällä olin Kalilein kanssa toista kertaa Maija Väinölän koulutreeneissä lähitallin kentällä. Teimme käynnissä sekä ravissa kolmikaarista kiemurauraa, avoa käynnissä sekä laukassa ja lopuksi laukkaa ympyrällä. Kaltsu toimi varsinkin laukassa taas aivan jumalaisen hyvin!!!! Olen aivan uudelleen rakastunut tuohon piirtopäähän!

Sunnuntai-illan kruunasi vielä reilun 6 kilometrin laukkalenkki Porren kanssa Elisan sekä hänen issikkansa laatuseurassa. Porren laukka on jotain sellaista mikä saa sydämen sykkimään pelkästään vaaleanpunaisena jokaikinen kerta. Se laukan helppous, keveys ja tahdikkuus!!! Ihanaaaaa!!!

Omistan mahtavat hevoset, ei voi muuta todeta!

Miniponikuvia, awwwwwwws!

Miniponien SUURI PÄIVÄ lähestyy! Olen ilmoittanut molemmat termiitit Mynämäen match showhun toukokuun ensimmäiseksi lauantaiksi. Apua ja hui, saas nähdä mitä tulossa on. Etukäteisarvio on, että toinen kääpiö on kauhuissaan silmät lautasen kokoisena ja toinen taitaa kulkea viidellä jalalla oikein äijänä.

Pari viikkoa aikaa harjata talvikarvat veks, pestä sekä puunata lapset ja opettaa minimini juoksemaan taluttajan rinnalla. Eikä liene pahitteeksi vielä muutamia kertoja laittaa nuorimmaista harjoituksena traileriin sisällekään. Miniponilapsi 2vee kulkee trailerin kyydissä ensiluokkaisen hienosti, mutta pikkuveli 1vee on elämänsä aikana vain yhden ainoan kerran matkustanut.

Sitten siihen itse asiaan eli super söpöjen tehotuhojen kuviin!
Kuvat on ottanut Jaana Vuola 3.4.2013, SUUREN SUURI KIITOS!!

Sitten seuraa sellainen kuvasarja, ettei voi kuin nauraa!!!!

Lähtökiihdytys....



Lisäääää vauhtia!!!



Oho, liukasta, nyt lähti jalat alta!!
AHAHAHAHAAAA!!!



Muksista.



Ei kait kukaan nähnyt....?

Hanaaaaa!!!

Pus pus.

Ratsusta ravuriksi?

* * * Kaikenlaista sitä päässä pyöriikin * * *  



Kalilei 13.4.2007 Killeri, Jyväskylä - VOITTOJUOKSU!



Mistä otsikon ajatus lähti liikkeelle?

Eilisestä 11 km koppakärryajolenkistä Kalilein kanssa. Mentiin hyvinkin reippaasti ja kyyti oli tämmöiselle täti-köröttelijälle suorastaan hurjan vauhtista! "Iiiiiiik" meinasi neitokainen huutaa ohjien jatkeena, kun tuntui ettei ruunan köriläs malta hidastaa routakuoppien miinoittaessa tietä.

Mikä estää?

Järki? Muiden ihmisten pahat katseet? Radalle mahdollisesti hajoava hevonen? Tai eniten painava syy: Hevosen vauhdin puute!

Mikä ei estä?

Kilpakärryt ja -valjaat kotona: CHECK, Hippoksen harrastajavalmentajalisenssi itsellä: CHECK, ennestään pieni kokemus raviurheilusta ja ravihevosen treenauksesta: CHECK.

Kalilei 19.2.2008 Teivo, Tampere - SUOSIKKIKUVANI

Mitä Kalilein ravihistoriasta löytyy?

Sieltä komeilee seitsemän kilpailuvuoden ajalta 67 starttia (6-3-2) ja rahaa reilu 9000 euroa. Laukka on pyörinyt starteissa hienosti, mutta toisaalta ennätys on komea 26,8aly. Emä on valio-palkittu ja suvun takaa löytyy vauhtia!

Mitä olen kirjoittanut ruunasta vanhoille kotisivuille 5.2.2011?

"Kalilei oli jo syksyllä menossa kovalla tohinalla koelähtöön hakemaan ravistarttilupaa, mutta lihasvamman takia joutui jäämään pienelle huoltotauolle juuri ennen h-hetkeä. Nyt ollaan uudelleen hakemassa starttikuntoa ja varmaan lähikuukausina ruuna pääsee yrittämään sitä koelähtöä. Menohaluja on ainakin todella paljon! Alkukesällä meille tullut laiska, täysin kaasuton puttepoika on nykyään erittäin meneväinen, lähes jarruton yksilö!"

Yritetty on siis jo ennen ja silloin oli ihan toiveitaherättävää se meininki! Jos vertaa nykytilannetta näihin aikoihin, Kalilei ainakin juoksee huomattavasti suorempana tänäpäivänä. Aiemmin kulki pää oikealla ja nyt koko hevonen on kärryjen edessä suorana molemmilla ohjilla.

Tuleeko tästä mitään?

Tuskin! Mutta pitää tuo menomonokas ainakin kerran viedä hiitille raviradalle kellon kanssa, heh heh...

 Ensimmäisellä hiitillä omistuksessani Metsämäessä kesäkuussa 2010.

PS. KIITOS KIITOS KIITOS teille kaikille, jotka olette edelliseen kirjoitukseeni kommentoineet täällä tai facebookin puolella. Puran kommentteja vielä tovin aikaa ja palailen asiaan toivottavasti jo viikonlopun aikana!

Huokailua ruokinta-analyysin ja laihtuvan 4-vuotiaan parissa

Voitto 3.2.2013 - näyttää tässä vielä hyvälle!

Kysymys: Miten ruokkia parhaalla mahdollisella tavalla 4-vuotiasta suomenhevosta?
Ongelma: Laihtuminen, vaikka liikunta ei ole lisääntynyt eikä ruokinta vähentynyt.

Voitto on ollut suht samanlaisessa treenissä raskaudeltaan noin vuoden verran ja ruokinta on pysynyt suhteessa liikuntaan samanlaisena koko ajan. Tähän saakka ruuna on ollut hyvässä lihassa, pyöreä ja kiiltäväkarvainen. Nyt nuorukainen näyttää nälkiintyneeltä, kulmikkaalta ja kaiken kaikkiaan rumalta. Miksi? Onko tämä vain hetkellinen olotila kasvun ja karvanlähdön yhteisvaikutuksena vai onko jotain pielessä? Madotettu on (matotilanteen kertova lantanäyte otetaan ensi kuussa) ja kuitenkin energiaakin on liikutuksessa erittäin paljon!

Greenline on lisätty ruokintaan mukaan pari viikkoa sitten täydentämään heinäämme, missä tosin ei arvojen puolesta ole mainittavia puutteita. Kalilei voitti pääsiäisenä koulukisoista 3,5 kg Pronutrin -purkin ja ajattelin syöttää sen Voitolle. Hevosistani se tuntui eniten sitä tarvitsevan. Muut ovat hyvässä lihassa ja suorastaan pulskia, niillä en ihan heti usko olevan vatsahaavaa tai muita vaivoja ruuansulatuksen kanssa.

Vietin tovin Equusacana- ruokintalaskurin kanssa ja pyörittelin lukuja sekä rehuja siellä. Alla olevassa kuvassa on laskelmat Voiton tämän hetkisestä ruokinnasta. Arvoiksi olen laittanut suppean heinäanalyysimme tiedot ja hakenut MTT:n rehutaulukoista kivennäisarvot heinän korjuuajan mukaan. Syötyä heinämäärää oli vaikea tietää, koska sitä on Voitolla tarjolla vapaasti. Arvioin määräksi 20 kg - voi olla hieman yläkanttiin. Hevosen tiedoksi valitsin kohtalaisen työn urheiluhevosella ja painoluokaksi 600 kg.

KLIKATKAA KUVA SUUREMMAKSI

Analyysistä voi todeta, että jotain on liikaa ja jotain liian vähän. Seuraava askel on ottaa hyllystä löytyvä Ruokinnalla tuloksiin -raamattu käteen ja tutkia miten vaikuttaa esim. D-vitamiinin liikaa saaminen. Täytyy lisäksi tietysti muistaa, että tämä analyysihan ei ole ainoa totuus. Kivennäisarvot eivät ole meidän heinästä laskettuja, vaan taulukkotietoja ja oikeilla arvoilla tulokset voivat olla erilaiset.

Toivon asian tiimoilta paljon ajatuksia, vinkkejä, muutosehdotuksia - ihan mitä vaan!

Kaikki ajatukset otetaan vastaan kiitollisuudella!!

Hyvää laukkaa, jeeeee!!!

Ensimmäistä kertaa uuden opettajan silmien alla:

Maija Väinölän koulutreenit 14.4.2013

Meitä Kalilein kanssa pyydettiin mukaan lähitallin kentälle Maija Väinölän tunnille. Lähdettiin mieli avoimena katsomaan minkälaista treeniä luvassa olisi, opettaja ei ennestään ollut meille tuttu. Samalla tuli korkattua kentällä ratsastuskausikin! Keli oli lisäksi mitä mahtavin!

Aloitimme käynnissä ja kevyessä ravissa omatoimisesti, jotta Maija näki miten työskentelemme ja minkälaisia ratsumme ovat. Ensimmäisenä tehtävänä oli käynnissä kahdeksikko. Ympyrää vaihtaessa huolellinen suoristus ja pitkää sivua kohti ratsastus. Tehtävään lisättiin pian loiva väistö suoristuksesta uralle "uuteen suuntaan". Tämän jälkeen väistön jälkeen käynnissä voltti ja ravissa eteenpäin kohti ympyrän vaihtoa, suoristusta ja ravista suoraan uuteen väistöön sekä uuteen suuntaan.

Neuvonpitoa tallipojan kanssa.

Kalilein liikkumiseen oltiin pääosin tyytyväisiä, mutta omassa istunnassani oli taas (yllätys, yllätys) jonkun verrankin toivomisen varaa. Olen taas palannut perisynteihini, eli etukenoon, polvilla puristamiseen ja pohkeen heilumiseen. Jokainen johtuu toisesta ja loppua kohden sainkin pyrstön kunnolla penkkiin, takareiden tuella polvet irti satulan siivistä ja näin ollen myös pohkeet kiinni ja rauhoittumaan hevosen kylkiä vasten.

Laukassa menimme ympyrällä ilman mitään tehtävää. Kalilei on viime aikoina treenannut maneesikeikoilla laukkaa ja se näkyy! Tänään onnistui aivan huippu super hyvin laukat molempiin suuntiin!!!! Jeeeee!!! Mahtavaa!!!

Hyvästä laukkafiiliksestä johtuen seuraakin sitten laukkakuvien kuvaähky teille lukijoille!

Poistuu paikalta... ei poistu...

Lyhenee! ...ja on ohjista toispuolinen.

Tahdissa MARS! Takana Laura ja Knabe-poni.

Olen Kaltsuun todella, TODELLA, tyytyväinen! Rumasta ankanpoikasesta on kuoriutumassa joutsen. Olen hämmästyksestä aivan mykkänä, ei siitä järkkyrakenteisesta ravurin raadosta uskonut villeissä unelmissakaan saavansa näin mahtavaa harrasteystävää! Kalilei on vanha, mutta kehityskelpoinen. Toivottavasti samat sanat pätevät myös ratsastajaan, heh heh!

Tätä lisää, kiitos!

Mahtavasta kuvasaaliista SUPER JÄTTI SUURI KIITOS Satu Östermanille!!! 

Jos haluatte nähdä vielä lisää kuvia tältä päivältä: KLIKATKAA TÄSTÄ!

Satulapohdintaa, osa 1: Voitto 4vee

Voitosta on tullut jo niin iso poika, että ruunalle oli aika ostaa oma satula. Nuori mies siis trailerin kyytiin, auton nokka kohti Paimiossa sijaitsevaa Satula.comin toimipistettä ja koulusatulan etsintä oli valmis alkamaan!

Paljon erilaisia satuloita kävi selässä: osa istui huonosti, osa vielä huonommin ja ne paremmin istuvat saivat tarkempaa tarkastelua vyö kiinnitettynä ja paino (= minä) päällä. Hylkäykseen suurin osa niistäkin meni. Vanhoista Albioneista ei sopivaa löytynyt, vaikka sellaista olin salaa toivonut. Muutamia satulamerkkejä meni "ei todellakaan" -listalle heti jo ruman ulkomuodon vuoksi. Pitäähän sen satulan kaunis olla katsellakin!

Yli 1,5 tunnin höpinän, ihmettelyn, sovittelun, uudelleen sovittelun ja lopullisten valintojen jälkeen kotiin lähti koeratsastukseen kaksi satulaa. Molemmilla satuloilla tuli ratsastettua ja niitä lenkin päällä ihmeteltyä. Molemmat olivat omalle pyrstölle hyviä ja molemmissa oli plussia ja miinuksia, jotka vaikeuttivat entisestään valintaa. Voiton selkä on vielä kovin lihasköyhä ja se oli suurin haaste sopivan satulan etsinnässä. Alkuun ajattelimme hevosella olevan "Albion- tai CB- selkä" ja niihin suuntiin lopulta valinnat kääntyivätkin. Voitolla on kovin kallis maku, valitettavasti.

Vaihtoehto 1:

- lähes uutta vastaava, uusipaneelinen

- Albion K2 koulusatula

- W / 17,5 "

- hp. 1600 € 



Älkää järkyttykö jalustinremmin väristä, heh heh.

Albionin suurin plussa on muunneltavuus, sen leveyttä pystyy muokkaamaan myöhemmin tarpeen mukaan. Satula on myös erittäin hyvässä kunnossa. Miinuksien puolelle painuukin sitten hinta, onhan tuo satula kallis. Vastapainoksi toki saa kestävyyttä ja merkkisatulan hyvät puolet.

Suurimpana mietintänä on satulan rungon kaarevuus - onko se sopiva? Panelit näyttävät olevan yllä olevassa kuvassa hivenen selästä irti. Selkälihasten kehittyessä tilanteen olettaisi parantuvan, mutta kipeyttääkö satulan muoto selkää ennen sitä? Kokonaan paneelien ei selkää vasten missään vaiheessa pitäisikään kuulemma tulla, paneelit on hieman erilaiseksi muotoiltu.
Lisäksi paikallaan seisten painon tullessa satulaan, selkärangan tila painuu takaa lähelle selkää. Työskennellessä, ts. liikkeessä (selkä ylhäällä), ongelmaa ei ole eikä satula heilu ylös-alas.

Vaihtoehto 2:

- maailmaa jo nähnyt: naarmuja, kulumaa

- Cliff Barsnby Kanter

- W / 17,5"

hp. 950 €

CB:n suurin miinus on muunneltavuuden puute. Satula on nyt hyvä, mutta ei luultavasti sitten enää myöhemmin. Jää todennäköisesti kapeaksi ja sitten olisi edessä taas uusi penkin metsästys. Merkkisatula tämäkin toki on, mutta satulassa on paljon naarmuja ja toisella puolella (ei näy kuvassa) selvää kulumaa. Jos ostan uuden satulan, haluan sen olevan kohtalaisen naarmuton ja siisti. Hinta olisi paljon kukkaroystävällisempi.

Lopputulos:

Albionista tehtiin kaupat ja se jäi meille käyttöön. Silti mietityttää. Yhä ja edelleen. Sopivan satulan löytäminen tuntuu olevan rakettitiedettä. Aika näyttää, onko tämä Voitolle se oikea.

Kalilein satula sai myös viime viikolla täyden tyrmäyksen istuvuudeltaan. Satulanmetsästys osa 2 ilmestynee siis pian, huh huh.

Satula.comin Marjalle erikoiskiitokset satulansovituksesta

ja erinomaisesti sujuneista kaupoista!!

Maneesireissulla

Niinhän siinä kävi, että herpes-viruksen vuoksi Maijan ja Voiton treeneihin tuli nyt määrittelemättön pituinen tauko. Kaikki Turun alueen maneesit on suljettu ulkopuolisilta eivätkä kenttäkelit ole vielä alkaneet. Saa myös nähdä miten käy Ypäjän laatuarvostelukarsinojen, niiden pitäisi olla 16.5.

"Meidän suunnalla" (matkaa melkein 50 km / suunta) on kuitenkin yksi ratsastuskoulun maneesi, jota saa käyttää. Olen siellä epäsäännöllisen säännöllisesti käynyt muutenkin, joten aamulla pakkasin suokkipojat, Kalilein ja Voiton, trailerin kyytiin ja päräytin maneesin peilien eteen keventelemään.

On herpes-epidemia toki itseänikin mietityttänyt. Onko järkevää lähteä maneesille? Päättelin, että jos hevoseni eivät edes näe vieraan tallin hevosia, eivät nuole tai nuohoa maneesissa seiniä tai muuta kiinteää materiaalia, on ratsastuskerta maneesissa kohtalaisen turvallinen.

Maneesilla ensin ratsastin Kalilein. Ruunasta on tullut suorastaan mahtava! Laukka alkaa olla helppoa, ravissa on paljon erilaisia vaihteita, muoto on kohtalaisen vakaa ja oikeastaan kaikki on sujuvaa. Hevonen on tyytyväinen ja ratsastaja hymyilee onnellisena, joten asiat ovat erittäin hyvin!

Sitten oli Voitto... Huh huh. En moneen kuukauteen ole maneesissa itse nuorukaisella mennyt ja koin aikasmoisen shokin! Maijan kanssa kaikki näyttää niin kovin helpolta, mutta sitähän joutui suorastaan tekemään töitä siellä kyydissä! Voitto tuntui suurelta, kiikkerältä, tasapainottomalta ja muutenkin niin hirmuisen keskeneräiseltä.

Puolisen tuntia sain etsiä säätönappuloita ratsuuni ennenkuin tuntui edes hivenen siltä, että homma toimii. Ravia mentiin reippaasti, laukkaa suorastaan kovaa ja välillä taisivat ohjasavutkin hivenen olla häviksissä. Ei tuo tuollaista menoa maastossa ole missä normaalisti ruunaa liikutan... Tunsin oloni Voittiksen kyydissä todella epävarmaksi ja osaamattomaksi.

Tältä päivältä ei ole (onneksi) yhtään mitään todistemateriaalia, mutta laitan tähän vielä pienen pätkän Maijan ja Voiton viikon takaisesta treenistä.

Tampereen hevosmessuilla 6.4.2013

* * Aaaaaaltoja, netti toimii jälleen!!! * *

Lauantaina 6.4.13 aamulla pirteänä ylös heti aamutuimaan ja Rangerin nokka kohti Tamperetta Hevoset- messuineen aamutallin jälkeen. Perillä olin klo 9.30 - täsmälleen samaan aikaan kuin muutama tuhatta muutakin ihmistä! Sisäänkäynti veti onneksi hyvin, kunhan auton ensin sai parkkiruutuun.

Aloitin messuvierailun vilkaisemalla todella nopeasti muutaman myyntikojun ja jatkamalla sen jälkeen matkaa katsomaan Stella Hagelstamin kouluratsastusklinikkaa. Miten upeat kaksi puoliverihevosta! Wau, ei ihan "muutamaan vuoteen" olekaan tullut nähtyä noin laadukkaita ja hienosti liikkuvia ratsuja! 

Tässä vaiheessa seuraani liittyi tallipoikamme ja yhteinen ystävämme Juulia. Paljon mukavampaa liikkua seurassa kuin yksin, huomasin! Väen paljous oli odotettavissa Hippoksen mukana tulleen vapaalipun innoittamana, mutta en todellakaan vielä kotoa lähtiessä osannut ajatella miten paljon ihmisiä pienehkössä hallissa ihan oikeasti tulee olemaan! Puolen päivän aikaan oli jo ERITTÄIN ahdasta ja tuntui, että happi loppuu. Huh huh. Todella tehokkaasti ainakin hillitsi shoppailuinnokkuutta!

Hoin pääni sisällä jo kotoa lähtiessäni, että "entarvitsemitään, entarvitsemitään, entarvitsemitään" ja taisi ruuhka yhdistettynä tähän mantraan saada aikaan ostamattomuuden! En siis ostanut messuilta mitään, en MITÄÄN. Hepat eivät tarvinneet mitään ja koska kojuihin ei päässyt eikä mitään nähnyt, ei heräteostoksille paljoakaan jäänyt sijaa. Tuliaisiksi kotoa lähti vain kaksi Hevosenomistaja-lehteä, Hevosurheilu, Börjesin uusi kuvasto ja Viljar shopin kevätlahjana kaksi eriväristä piikkisukaa - yksi itselleni ja yksi ystävälleni. Toki näidenkin lehtien kanssa kuluu ilta, jos ei jopa kaksi, hyvissä merkeissä sohvalla.

Ohjelmatarjonnasta tsekkasimme myös rotuesittelyn, islanninhevosten orinäytöksen jälkeläisineen ja iltapäivän viimeisenä ennen kotiinlähtöä valjakkoajokisan. Viimeksi mainittu oli hienoa katseltavaa! Menoa ja meininkiä!

Ensi vuonna messut ovat kahdessa hallissa - hyvä päätös! Päivämäärät on jo merkitty kalenteriin, sinne suunta vuoden kuluttua, varmasti!

Voitto 4 vee ja ratsunopit jatkuvat (video!)

* * * Ratsuttajan kanssa maneesitreenejä 2.4.2013 * * *

Maija kiipusti Voitto 4veen kyytiin parin viikon tauon jälkeen tiistaina. Meinasi treenit mennä täysin peruutukseen täällä suunnalla olevan herpes-viruksen vuoksi, koska maneesit on suljettu ulkopuolisilta käyttäjiltä. Tällä kertaa saatiin lupa mennä aamutuimaan erääseen erittäin hyvää maneesiin, saas nähdä miten käy ensi viikolla...

Voitto meni ihan jees ratsastuksessa! Ensimmäistä kertaa mentiin laukkaakin alhaalla istuen! Tähän mennessä on menty vain harjoitusravia muutamia kierroksia per ratsastuskerta, mutta nyt pikku hiljalleen alkavat treenit siirtyä enemmän ja enemmän kohti "aikuisten ratsujen juttuja".

Liikkuva kuva kertoo aina eniten, joten ilman sen pidempiä höpinöitä alla uusin videointi!
Sanotaan, että lasten suusta se totuus kuuluu, mutta tiistaina tuli kyllä oikein hieno kommentti ihan aikuisen ihmisenkin suusta: "Ai tollakin on tollanen ällöttävä peitsilaukka". Jep jep, niin on, mutta erittäin miellyttävä nuori ratsu Voitto siitä huolimatta on! Tai ehkäpä juuri sen takia?