LISÄTIETOA:

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Takaisin arkeen


Kotona taas. Sekä mää että koko muu Tarulandian väki. Käytiin kaksijalkaisten kesken heittämässä pieni Lapin reissu sillä välin kun kaviolliset kaverit hengailivat muiden nurkissa. Ei me ihan Jäämerelle saakka ehditty, mutta Enontekiölle saakka sentään. Olisi semmoiset melkein 200 km vielä saanut ajaa suoraan ylöspäin ennenkuin olisi tie päättynyt ja auton keula plumpsahtanut Suomen maankamaralta pois.

Oli muuten tosi rankka reissu. Ei se autossa istuminen tai ipanan perässä kirmaaminen niinkään, vaan se koko reissun ajan kestänyt tuskaisa mitään-tekemättömyys. Siis se kun ei ole mitään mitä tekisi. Muut passaa ja sää vaan istut ja ihmettelet. Oli kiva tulla taas kotiin tosielämän pariin ja huomata, että hupsis, vuorokaudessa ei tunnit riitä ja alkaa marista siitä miten jää yöunet vähiin. Tai emmää nyt valita. Ihan pienenä sivuhuomautuksena vaan totean, että eilen illalla menin unille klo 19 ja heräsin aamukasilta ja vielä olis unta riittänyt. Huomisaamusta saattaa tosin tulla mielenkiintoinen. Olishan tuossa tuota uniaikaa vielä jäljellä reilu 4,5 tuntia ennen kellon rääkymistä, jos nyt malttaisin hilata itseni vaaka-asentoon.

Lapissa oli poroi.
Vodella oli ollut rankka loma. Laitumella oli paljon korkeusvaihtelua, kourallinen uusia isoja kavereita ja tietysti lomaviikolle osui paahtava helle paarmoineen. Kotiin haettaessa sai melkein kantaa ison suomenhevosen laitumelta kilometrin matkan traileriin, kun ei millään olisi jaksanut siirtää kavioita toisen eteen.

Täällä kotinurkissa on ruunan voimat kyllä palautuneet nopeasti ja oikein mainiosti neliveto eteni tänään maastoryskäyksen merkeissä. Eilen naputeltiin alle uudet lenkkaritkin, joten mikäs siinä Voiton eteenpäin kirmatessakaan!



Aikasmoisen upea tuo laidunpaikka kyllä on! Eipä käy kauheasti kiistäminen!


Hajos muuten Voiton riimukin! Hirmunen munkki, että lukko antautui just sillä hetkellä kun olin rättiväsyneen ruunan hilannut traileriin ja olin sitomassa kuljetusnarua kiinni. Ei päässyt hevonen vapaaksi eikä tullut lisämurheita.

Ei tuollainen Eskadronin perusriimu kyllä yhtään mitään kestä! Ei edes neljättä vuotta päivittäistä käyttöä! Hah! Onneksi varaston kätköissä oli samanlainen käyttämätön Eskan riimu, joten se Vodelle päähän ja arki voi jatkua urallaan eteenpäin. Se varariimukin on näemmä ostettu jo neljä vuotta sitten. Bloggaaminen rulettaa, koska täältä blogista tämänkin pienen tiedonmurun kaivelin! (Kaikkea sitä onkaan tullut julkaistua... Ostin uuden riimun. Jee. Kirjoitan siitä blogiin. Ai niin joo, mutta niinhän mää nykyäänkin teen. Mutta ei puhuta siitä.)


Tämän meitsin blogin latausmääräkin oli kivunnut lomailun aikana jo yli 400 000 !!! Se on paljon se! Tackar och pockar! (Vaikka en ruotsia osaakaan tuon enempää.) Onhan se aina yhtä hämmentävää muistaa, että ai niin joo, tätä vissiin lukeekin joku muukin joskus kuin vaan mää ite. Kiitti vaan kaikki anonyymit puskista huutelijat ja ne uskaliaat nimellä täällä seikkailevat! :)

Kotikolossa ollaan siis taas ja kohti tämän viikon viimeistä työpäivää mennään. Iloista viikonloppua kaikille!


Kuvista kiitos Jonna Lehtinen ja Tarja Herola!

4 kommenttia:

  1. Mä oon samaa rotua, mitääntekemättömyys on kamalan vaikeeta.. Onneks en pääse täältä työleiriltäni minnekään reissuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Mää olen tätä ennen ollut lomailemassa kotoa poissa 10 vuotta ja 6 viikkoa sitten! Että ei tässä ihan mainittavaksi saakka ole rampattu maailmalla. :D

      Kyllä kotona on paras. Eikä ne hommat tunnu tekemälläkään loppuvan. :)

      Poista
    2. Oho, mähän olen suhun verrattuna ihan matkaaja :D sillä olin jouluna yhden yön kotoa pois ja viime kesänä kolme- kiitos ystäväni joka suostui lomittamaan(lue lypsämään) Kotona on ihan parasta ja halusinkin oman24/7 työleirin..tosin välillä tuskastun kun mikään ei tunnu etenevän..esim vesisateen tai karkailevien kilien takia

      Poista
    3. Täällä ei eläintarhaan onneksi kuulu hevosten lisäksi kuin yksi osa-aikakoira (on siis kesät aina poissa. :D) ja muutama kissa. Ihan riittävästi on niissäkin työpäivien ja ipanan lisäksi hoidettavaa. :)

      Samalla tavalla mää täällä tuskailen, että hommat ei etene yhtään mihinkään! Totuus nyt kuitenkin on se, että jos katsoo kuukaudenkin verran taaksepäin, on sitä aikas paljonkin yleensä saanut tehtyä. Sitten kuitenkin. Kaikista niistä esteistä huolimatta. :)

      Poista