LISÄTIETOA:

torstai 28. heinäkuuta 2016

Kun et tiedä pysyykö ponisi ruokintalistalla vai siirtyykö ruokalistalle

* *  * My Little Ponyt : hyvis ja pahis * * *


Vanhempi täällä asuva My Little Pony on esiintynyt rotunäyttelyissä edukseen ja tänään posti toi kutsun Eliittinäyttelyyn! Kyseessä on kutsunäyttely, johon kutsutaan näyttely- ja käyttöluokissa menestyneitä poneja.

Eikä muuten ole mikään ihan sellainen farkut ja t-paita -meininki täällä häppeningissä, vaan kuten kutsussa mainitaan "Eliittinäyttelystä pyritään luomaan juhlava tilaisuus, joten sekä yleisöltä että ponien esittäjiltä toivotaan perinteikästä englantilaistyylistä pukeutumista". Saanko sanoa tähän perään yhden sanan: VAATEKRIISI!! Vai onko tuossa jo kaksi sanaa?! iik ja kääk ja apua nyt kuitenkin!

Edellinen Eliittinäyttely oli vuonna 2013 ja silloinkin Mr. Hyvis Poni oli kutsuttujen listalla ja paikalla esiintymässä. Itse en silloin saanut TYKSin väeltä lupaa lähteä mukaan (eikä lähtenyt poppookaan olisi varmaan kyytiin huolinut...), joten nyt on tavoitteena olla Eliittinäyttelypäivänä samassa paikassa ponin kanssa ja erittäin mielellään juurikin tuolla Kangasalalla ja näyttelykehässä!

Tässä oli päivän hyvät uutiset. Tämän jälkeen alkaa ärrinmurrinkiukkupurkaus, varoitan.


Tämän päivän pahis on se toinen poni: My Little Pony numero 2, se nuorempi yksilö. Ja kutiavampi ja aivovammasempi ja kertakaikkisen hermoja kiristävä. (ja kohta koiranruoka). Koska poni kutiaa ja raapii ihonsa rikki, pitää ponia hoitaa, pestä ja puunata lähes neuroottisesti. Olen sanonut, että tämmöinen kesäihottuma on sekä hevos- että (varsinkin) ihmisrääkkäystä!

Edellisestä kesäkutinaotuksestani on aikaa liki kymmenen vuotta eikä ole aika yhtään haalistanut muistoja. Jos ei silloin aiemminkaan ollut suurinta hupia se jatkuva rasvaaminen, peseminen ja loimen korjaus, ei se ole sitä nytkään. Aiemmin oli sentään elämässä vain ne hevoset. Nyt on paljon muutakin ja pitää aivan totaalisen kuolemanväsyneenä vielä viimeisenä yötä vasten jaksaa raahautua ulos huoltamaan sitä yhtä kusipäätä ponia. Ai miksi en tee tätä päivällä aiemmin? Montako hidastetta kerron? En kerro yhtään, mutta voisin kyllä.

Mun mielestä seuraponin pitää olla helppo. Tavutanko: HELP-PO!  H-E-L-P-P-O! Yksinkertainen, mutkaton ja ongelmaton. Kesäihottumainen ei ole sitä. Eikä myöskään sellainen luonteenlaatu, joka aiheuttaa jatkuvaa hysterisointia, silmien päästä ulos pullahtamista tai vetopaniikkia. Voi v*ttu että otti tänäänkin kupoliin kun pesin ponin häntää ja harjaa (taas kerran) ja olin oikein hilannut otuksen tallin käytävälle enkä vain laitumella touhunnut.

Tarpeeksi kun vettä valuttaa harjaan, saattaa käydä niin että siihen etujalkojen kohdalle tulee pienen pieni LAMMIKKO. Tajuutteko?! Pienen pieni vesilammikko, johon ei voi hukkua edes uimataidoton kiiltomato! Tuommoinen vajaan metrin korkuinen typerys siihen kuitenkin saattaa kuolla, joten kannattaa kesken kaiken vetää hysteriat ja vetopaniikit ja riuhtoa itseään ketjuissa niin että kaikki kymmenenmetrin säteellä olevaa saattaa vaurioitua. Eikä mitään että taaksepäin kiskottaisiin vaan tottakai vedetään eteen, taakse, sivuille ja kiepillä ympäri. On vetopaniikkilukot ketjujen päissä, mutta milläs h*lvetillä semmoset saa auki kun poni sätkii koko 150 kg voimalla (tsekkasin eilen painomittanauhalla, btw.) totaalisen ennakoimattomasti eri suuntiin?! Lopulta sain toisen lukon irti ja paniikki päättyi. Luupää.

Poni on nyt neljä vee. Se on käynyt jokusen kerran match show -näyttelyissä, sitä vuollaan säännöllisesti, sitä siirrellään tallin, tarhan ja laitumen väliä tarpeen mukaan ja ruokitaan asiallisesti. Poni on ns. omakasvatti (= tilausvarsa) ja tullut pihaan suoraan emänsä alta maitovarsana. Sen tehtävä on ollut aivan alusta alkaen olla seuraponi. Sitä ei ole opetettu ajolle eikä yhtään mihinkään muuhunkaan kotkotukseen karvalakkiperustoimintojen lisäksi. Saatan liioitella, jos sanon että sillä on ollut kuolaimet viidesti suussa. Eikä sen tarvitsekaan olla yhtään mitään muuta kuin 1) pysyä hengissä hyväkuntoisena ilman erityisiä hoitoja / ruokia / toimenpiteitä ja 2) täyspäinen!

No mutta. Eipä ole tämä tyyppi sitä sorttia että kesäisin pärjää ilman jatkuvaa extrahuolenpitoa tai että voisin sanoa jotain täyspäisyydestä. Tai ehkä voisin vaan kuivasti todeta että mulla ja tolla pallosilmällä ei ole kemiat oikeastaan ikinä kohdanneet. Mutta koska se on söötti ja tarpeellinen osa laumaa rutiinien toiminnan kannalta, se on saanut olla ruokalistalla.

Tai siis ruokintalistalla. Jos tämä ärtymykseni ei lähitulevaisuudessa helpota, niin poni todellakin on ruokalistalla.

Joo, hiukan jo helpotti angsti. (Sori vaan näppäimet, saattoi olla hiukan raskaita kirjainten painalluksia kiihtymyksen tiimellyksessä) Ja kyllä kyllä ja kyllä! Olen tilannut tuolle raaputtajalle sen ihottumaloimen! Mutta ei sekään ihan samana päivänä taivaasta putoa, vaan pitää mokoma riepu uittaa jostain merten takaa tänne peräpohjolaan. Jos se takki ei ole sopivaa kokoa, pidän loimen (helppohoitoinen ja edullinen ylläpitää) ja postitan ponin takaisin (vaikeahoitoinen ja kallis ylläpitää).


23 kommenttia:

  1. Kiitos tästä. Nauroin. Vaikkei se ehkä ole sallittua, vai onko? Ymmärrän ärsytyksen, seuraponi on seuraponi ja sillä sipuli. Luulen, että joku anonyyminen hattutäti saa tästä palkokasvin nenäänsä, mutta itse kahen hevosen omistajana ja pienen lapsen äitinä ymmärrän sua täysin. Oli poni sitte ruokintalistalla tai ruokalistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei paljon ole naurattanut kun on metrinen tatti ollut otsassa ärtymyksen takia. :D Ymmärrän kyllä että tämä saattaa myös naurattaa. Oikein surkuhupaisaa hommaa! Naura rauhassa! :D

      Poista
  2. En osaa päättää kumpi on kurjempi tauti. Omistajan kyllästyminen vai ponin kesäihottuma.

    VastaaPoista
  3. I hear you !! Jotkut elukat on raskaampia kuin toiset ja välillä ei jaksaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä hevoshomma koskaan pelkkää huvia ole, mutta joidenkin elukoiden kohdalla potkii vaan enemmän vastaan kuin toisten kohdalla. Yleisesti ottaen täällä tontilla on kyllä aina ollut vain tosi kivoja hevosia sekä poneja! :)

      Poista
  4. Ihanaa rehellisyyttä huumorilla höystettynä! Kaikkien kavioeläinten kanssa ei voi sielujen sympatiat kohdata vaikka ponitytöt väittäisi mitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku uskaltaa väittää muuta, niin vastaanväittäjällä on vain liian vähäinen hevosmäärä virrannut käsien läpi. ;)

      Poista
  5. varmaan tästä(kin) saat muutaman itkupotkuraivari kommentin herkkiksiltä jotka ovat sitä mieltä että sun pitää kestää ja kiemurrella vaan sen takia että ponillakin on tunteet. ehdottomasti samaa mieltä että seuraponin pitää olla helppo ja huoleton, muuten se saa lähteä. ja kun pikkasen erikoisella luonteella varustettu kutinasta kärsivä poni ei ole mikään ihanteellinen myytäväkään niin kyllästyminen on sallittua. ötökkäaika kun tästä helpottaa niin omistajankin mieli heltyy ja poni saa (ehkä) jatkoaikaa. mutta ensi kesäkin tulee... ja seuraava... ja... kukaan muu ei niiden elukoitten kanssa temua päivästä toiseen kun sinä, niin sanon jo valmiiksi poniprinsessoille että vetäkää ne itikat nenäänne ihan vapaasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amen. :D

      ...ja mää jo vähän lupailin että ponilla on vielä tulevana talvena majapaikka täällä tontilla. Katsotaan sitten ensi kesänä onko talvella vaaleanpunaiset lasit riittävästi peittämässä näkökenttää ja taas menee yksi kesä loimittaen, pesten ja rasvaten ärsyttävää kesäihottumaponia. :D

      Poista
  6. Ai kauheeta, joku oli jo kerennyt tästä mielensä pahoittaa :D Koska ikinä koskaan ei saa sanoa että menee hermo niihin elukoihin. Ja että suunnittelee kuinka ilolla pistelee mokomaa kaviokasta suuhunsa leivän päällä. Se on SYNTIÄ! Hevosia pitää RAKASTAA ja KUNNIOITTAA! (joo, mutta joskus menee silti hermo ja reaaliteetit ovat reaaliteetteja vaikka voissa pyörittelisi).

    Tsemppiä. Ymmärrän sua. Penaponini on todella veemäinen tyyppi melko lailla kaikessa ja n. kuutena päivänä seitsemästä syljen perkeleitä koska se kymmenvuotias mulkosilmä tuijottaa ja tärisee jotain saakelin samaa puupölliä pihassa joka on taatusti ollut siinä kaikki ponin kymmenen elinvuotta. Mutku koskaan ei voi tietää jos se vaikka puree säärestä! Varmempi on tanssia ripaskaa, säpsiä ja sinkoilla ja yrittää jyrätä ihmisen läpi ja sitten olla marttyyri kun hujautan narulla ja sanon ettei sovi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on onneksi kaksi täysjärkistä otusta ja tuon yhden pallosilmähysteerikon kanssa yritän olla tekemisissä vain sen pakollisen. Jos mää saisin päättää, niin riittävä etäisyys siihen on se että sen näkee ikkunasta, mutta ei tarvitse koskea. :D Mää itseasiassa, köh köh, myönnän talvisin jopa ottavani sen sisälle niin että tämä idioottiyksilö tulee muiden perässä vapaana talliin.

      Saatan tämän kommentin jälkeen saada lisää p*skaa niskaani ja kaikki hevoskuiskaajat huutavat kilpaa miten olen ponin pilannut. Sitä olisi pitänyt käsitellä eritavalla ja paljon enemmän ja diipadaapaa. :)

      Poista
  7. Kuullostaa tutulta. Suppean empiirisen tutkimukseni mukaan ne hankalasti pestävät ovat just ihottumaisia tai kimoja eli poneja, joita pitäisi pestä usein (no okei, kimolle nyt ei aiheudu kärsimystä siitä että se näyttää kamalalta, katsojille vain) :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, että tällä sama. :D Kahta ei liioin pestä tarvitse, mutta ei ne vedestä yhtään hysterisoi. Sitten on tämä kolmas sankari, joka vaatii toistuvaa vedellä lutraamista ja tästä yksilöstä asia ei ole ihan ookoo.

      Tai on se ookoo sen verran, että sietää kastelukannua laitumella ollessaan. Onnistuu iltapesut toinen käsi riimun narussa ja toinen kastelukannussa (ja sillä vapaaksi jääneellä kolmannella kädellä hinkutan kutiavia paikkoja puhtaaksi) :D

      Poista
  8. Tämä on sen verran raskas harrastus, että kaikki ylimääräinen säätäminen on persiistä. Henkilökohtaisesti olen päättänyt, että kesäihottumainen ei tällä mäellä asu, murhetta on ihan tarpeeksi muutenkin. Toki tuttavapiirissä on sellainen hankuri joka selviää kesästä ihan vaan loimittamalla.... ja sitten sellainen joka hoidosta huolimatta hankaa itsensä verille, vaikka sitten maahan jos ei muuta keksi. Sen hevosen kesäelämä koostuu pesupaikalla seisomisesta, rasvauksesta, loimituksesta ja niin ikävää kuin se onkin, niin hevonen ulkoilee ilmoista riippuen 1-2h päivässä, muuten seisoo pimennetyssä karsinassa mihin on hommattu sellainen tuuletin, ettei ötökät pääse lentämään (kuivikepöly lentää sitten senkin edestä). Luulisin, että ainakin tämä tapaus olisi onnellisempi siellä leivänpäällä. Joku raja se on vedettävä, onko se sitten esimerkiksi hoitoon vievän ajan ja/tai rahan määrä, sen voi jokainen tykönänsä päättää. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä!

      Täällä pärjäillään toistaiseksi ihan kohtuullisesti ihottuman ja ihottumaisen kanssa. Sitä en tiedä mikä räjähdys tapahtuu kun poni siirtyy talvitarhaan ja vapaan raapimisen alueelle. Tällä hetkellä kun laitumella ei ole oikeastaan yhtään mitään raapimisalustaa ja talvitarhassa on mm. omenapuita...

      Samaaa olen sanonut: yhtään kesäihottumaista en huollettavakseni enää ota. Ja nyt sitten kuienkin pohdin, että miten hoidan, millä ajalla ja onko koko touhussa yhtään mitään järkeä.

      Poista
  9. Kesäihottumaisen paikka on vihreillä laitumilla. Piste. Ymmärrän täysin jos päätät laittaa ponin pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksen kannattamisesta.
      Terveitä hevosia on maailma täynnä. On hieman vaikea toisinaan nähdä missä kulkee se raja, että pitääkö vai luopuuko.

      Poista
  10. Jos yhtään lohduttaa niin monilla kutisijoilla kutka helpottaa kun iho ei enää oo ärtynyt/rikki ja kun sen saa suojattua ötököiltä :) Stimpan kans eka kesä oli ihan jäätävää läträämistä, kun ei oltu viä oikeita tököttejä löydetty ja kun loimi oli välillä päällä ja välillä palasina kun ei ollut niitä loimia tarpeeksi montaa. Mut nykyisellään poni on tottunu hoitoihin, pärjää loistavasti pihatossa kesätkin kunhan loimi on päällä ja perus rasvauksilla+sillä ihanalla porcivetillä :D
    Vinkkaa siin vaihees jos Hurmas on siirtymässä makkaran muotoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää lupaan vinkata! :)

      Mää en ihan niin tarkkaan koskaan seurannut Stimirin hoitamista, mutta mun mielestä sillä oli erilaista kesäihottumaa kun Hurmaksella. En ikinä nähnyt Stimpan hankaavan itseään maahan oikein pidemmän kaavan mukaan ja uudestaan ja uudestaan. Sen raapiminen oli jotenkin maltillisempaa. Sen surkean tukkatilanteen kyllä muistan syksyllä. Keväällä kauhea pehmo ja syksyn tullen paljon vähemmän. :/

      Mulla on jo hieman ajatusta siitä mikä sopii Hurkille ja millä jatkan. Yksi on kans varmaa ja se on se ettei yksikään Porcivet-pullo muuta tänne! Aivan jäätävää tavaraa! :D

      Poista
  11. I feel you. Mä taistelen nyt yhdettätoista kesää saman ihottumaisen kanssa, se ei sentään oo tuollanen mulkosilmäpanikoija, mutta muuten ei-niin-mulle-sopiva. (Ihan jo siksi, että mieluummin jarruttelen entä tuupin eteenpäin, ja että tykkään hevosista joilla on motivaatiota tehdä asioita muutenkin kuin lahjomalla. Ja tykkään hevosista joilla voi ajaa, tuo ruuna viiden vuoden totuttelun jälkeen yks kaks totes että adios ja veti takasääristä nahat rullalle, eikä sen jälkeen tullut kymmentä metriä lähemmäs kärryjä) Voin ihan rehellisesti sanoa, että mä en oo löytänyt tolle sopivia hoitomuotoja. Se tapa, millä viime kesänä ponin kaikki oireet katos, ei nyt tänä kesänä auta sitten yhtään. Poni on ollut niiiin monta kertaa tilattavissa koirien menulla, mutta toimitus on jätetty toistaiseksi vielä toimittamatta, kun on se kuitenkin hyvinä päivinä kiva tyyppi ja esim. nuorten koulutuksessa ollut ihan korvaamaton apu. Ja mun teinivuosina se kuunteli kaikki angstit ja ollaan kivasti kasvettu yhdessä jnejne. Oikeastihan tuon pidossa ei ole järkeä, mutta joku pieni ääni pään sisällä saa heittämään verkkokauppojen ostoskoreihin vielä jotain tököttiä ja erimallista loimea ja uutta rehua. Jos nyt ei tilanne tämän pahemmaksi mene, niin ponnya katsellaan taas ens kevääseen ellei se katko kinttuaan sitä ennen. Sinällään ihan ymmärrettävää että tästäkin kesästä tuli aika paska, kun poni kärsi kovasta stressistä huhti-toukokuussa, jonka jälkeen vaihdettiin paikkaa toimivampaan, vaan stressaahan ne kaverien ja tilusten vaihdoksetkin -tän herkkäsielun ihottuma kun on puhjennut mitä ilmeisimmin stressistä kierrellessään muutamassa vuodessa toistakymmentä kotia vähän ennen meille tuloa.

    Tsemppiä teille! Toivottavasti loimi helpottaa, ja jos ei, niin tosiaan niitä helpompiakin seuraponeja löytyy. Kutina on ihan validi syy siirtää poni ruokittavasta ruuaksi.

    VastaaPoista
  12. Voi, toisen epäonnella ei saisi nauraa, mutta kirjoitit niin hassusti. Toivotaan, että loimitus tuo ison avun niin kuin mun Viljami-vainaalle aikoinaan toi. Ei tarvittu mitään muuta hoitoa kuin loimi ja syksyn polttiaisaikaan myös huppu. Loimetkin on varmaan kehittyneet hurjasti noista ajoista kun oli vain yksi ihottumaloimien valmistaja.

    VastaaPoista
  13. Mun wallu on kans keksinyt että pesu on IHAN KAMALAA.. jopa märkään sieneen voi kuolla.. huah.. mulle annettiin vinkki harjata sitä auton pesuharjalla ja sitten liittää siihen letku kiinni ja vähitellen sitten jopa pistää hanaa auki (kädenlämpöisellä vedellä.. mutta en vaan oo jaksanut ruveta tuohon siedätykseen.. niin ja wallu olisi teknisesti valkoinen.

    VastaaPoista