LISÄTIETOA:

torstai 22. tammikuuta 2015

Muistellaan menneitä: Lahjuspotti

Suuret rakkaustarinat voivat alkaa aivan yllättäen. Jopa niin yllättäen, että huomaat olevasi hevosenomistaja vastattuasi puhelimen soittoon ja nyökyteltyäsi esitettyyn kysymykseen "kyllä mää sen voin ottaa".

Tarinan ensimmäiset rivit oli kuitenkin kirjoitettu jo kuukausia aikaisemmin. Elettiin alkuvuotta 2008 ja Porren raviura oli lopullisesti ohi hankositeiden pamahdettua useampaan kertaan. Etsin itselleni kaikessa hiljaisuudessa toista suomenhevosta ja mielellään sellaista, jolla voisi myös päästää kilpaa raviradoilla. Kävin muutamaa ehdokasta katsomassakin, mutta ne eivät sytyttäneet.

Sitten tuli tämä syyskuinen ilta. Olin töissä ja puhelimeni pirisi. Asiakkaita ei sillä hetkellä sattumalta ollut yhtään, joten uskalsin nopeasti vastata sen aikaisen hevosenpitopaikan tallinomistajan soittoon. Hänelle oli ravien tiimellyksessä Porin raviradalla tultu kauppaamaan 6-vuotiasta suomenhevosruunaa, jonka ostaja oli tehnyt oharit ja hevosta ei enää aiottu takaisin kuljettaa.

Hevonen oli pimeässä kuljetusautossa ja ostin hevosen puhelimella kuullulla määritelmällä iso, kiltti katse ja harjaton. Katsoin kuvat äkkiä sukupostista nimen kuultuani ja se oli sitten siinä. Olin ostanut hevosen. Suomenhevosruunan, sopivan ikäisen, muutamia ravistartteja juosseen ja erittäin huokealla hinnalla.

Lahjuspotti meille tultuaan syyskuun lopussa 2008

Tälle ruunalle löytyi kyyti Porista tänne lähemmäs kotiseutua ja seuraavana päivänä lähdimme sitä trailerilla hakemaan uuteen kotiin. Tilanne oli suorastaan surullisen hupaisa kun näin ostokseni... Kyllä, hevonen oli iso. Se oli myös kiltillä katseella varustettu ja harjaton. Näiden lisäksi se oli erittäin laiha, lihakseton ja verille hangattu kesäihottuman kiusattua.

20.8.2008 - ruuna on kolme viikkoa aiemmin startannut raveissa

Selvisi se edullisen hinnan syykin nopeasti... Edellinen valmentaja muisti puhelinsoitolla kerran, jos toisenkin. Hevonen on ryöstäjä! Varo! Älä aja sitä kuin radalla, kertoi hän ja painotti moneen kertaan asiaa.

En murehtinut tätä. Olin rakastunut. Vaikeasti muistettavaa Lahjuspotti- nimeä kantava ruuna sai lempinimen Lasse ja kuntoutus alkoi kolmen ärrän voimalla: ruokaa, rakkautta ja ratsastusta. Pelkästään jo matolääkitys teki hevosen heti paremman näköiseksi ja rajaton heinäruokinta, höystettynä hyvällä satsilla väkirehua, kasvatti massaa luiden ympärille melkein silmissä! Ruuna kävi klinikallakin eläinlääkärin tutkittavana saaden puhtaat paperit lihavuuskuntoa huomioimatta.

5.10.2008 - kolmas kerta ratsailla

17.11.2008 - massaa selvästi enemmän kuin tullessa!

Ensin ratsastin Lassella kentällä kävelyä. Sitten jo hieman raviakin. Kokeilin erilaisia kuolaimia ja opetin hevosen pysähtymään. Se ei osannut sitä, ei ollut kukaan kertonut mitä se ohjista nykiminen tarkoittaa. Ketjuista oli lähdetty treeneihin ja niihin oli palattu lenkin jälkeen, ei siinä välissä milloinkaan ollut syytä pysähtyä.

Viikkoja kului eikä mitään pahaa tapahtunut. Pidin Lassella aina korvissa pumpuleita liikutuksessa, mutta se olikin ainoa mitä poimin entisen valmentajan puheista omaan käyttööni. Maastoonkin uskaltauduttiin reilun kuukauden tutustumisen jälkeen. Mitään kulkuneuvoa hevonen ei pelännyt ja eteni korvat hörössä tyytyväisenä eteenpäin pyydettyä vauhtia.

20.11.2008

Kunnes... En muista edes tapahtuiko tämä talvella vai vasta keväällä. Annoin kaverilleni Lassen ratsuksi rauhalliselle maastolenkille ajatellen sen olevan kahdesta lenkille lähtevästä hevosesta se varmempi peli. Ravasimme rauhaksiin eteenpäin, kotoa poispäin, ja yhtäkkiä Lasse lähti kiihdyttämään raviaan. Jäin toisen hevosen kanssa paikoilleen odottamaan emmekä voineet kuin katsoa hevosen poistumista ratsastaja selässään ensin kiitoravia ja sitten jo täyttä kiitolaukkaa! Lopulta aikansa juostuaan hevonen oli hidastanut sen verran, että ratsastaja oli päässyt hyppäämään selästä alas. Siltä reissulta kotiin tultiin taluttaen ja pelästyneenä.

Montehiitillä 1.1.2009
Vuoden 2008 lähestyessä uutta vuotta, oli hevonen saanut sekä pohjakuntoa, että lihasta sen verran, että
oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Sen vaiheen nimi oli hiittivalmennus ja turvan kääntäminen kohti ravistartteja! Ensin kävin uskaliaasti kokeilemassa hevosen vauhtia montehiitin merkeissä yksinäni raviradalla ja kun kaikki meni hyvin, lähti puhelinsoitto eräälle tutulle vanhemmalle ravikuskille.

Hevosen maine oli kiirinyt jo puhelinsoittoani ennen kuskin korviin. Ensimmäisellä hiittikerralla meno oli mielestäni hieman vaarallisen puolelle taittuvaa, mutta muutaman varustemuutoksen ja useamman reippaan kierroksen jälkeen siitäkin reissusta niin vaan selvittiin! ...ja jatkoa seurasi!

Lassella oli erinomaiset ravivauhdit! Se meni KOVAA! Oikeasti! Valitettavasti se oli myös äärettömän laukkaherkkä ja entisessä elämässään satutettu. Kokemuksesta ravikuski osasi kertoa mitkä kuolaimet ja kitarauta tälle olisivat hyvät. Ne ostettiin ja niillä hevonen oli tyytyväinen ja hallittavissa.

Ruuna oli nähnyt satuttavia varusteita, raavaiden miesten treenausmenetelmiä ja sen luottamus oli hatara. Hevonen taisi olla itsekin hieman ihmeissään kun kaltaiseni pikkutyttö vietti paljon aikaa harjaten, rapsutellen ja liikutus oli kevyttä tepsuttelua useimmiten. Ei revitty, ei hakattu eikä käsketty. Ei tarvinnut. Meillä synkkasi hyvin!

14.1.2009

Sama tuttu ravimies ajoi kerran viikossa hiitin kärryillä radalla Lassen kanssa ja jo tammikuun puolivälissä 2009 oli hevonen ilmoitettu Forssaan ravistarttiin. Vain neljä kuukautta luurankohevosen ostamisen jälkeen. Reissuun lähdettiin varovaisen toiveikkaasti... Startti meni hyvin! Ruuna oli sijalla neljä!!! Eikä laukannut!!! Rahaa tuli 100 €, mutta se ei ollut mitään sen onnistumisen riemun rinnalla! Hevosen edellinen valmentajakin soitti seuraavana päivänä hämmästyneenä ja onnitteli.

Muutamaa viikkoa myöhemmin seuraava ravistartti toi myös sijan neljä ja rahaa 240 € !!! Aivan uskomatonta!! Kevään seuraavat startit olivatkin sitten taas paluuta todellisuuteen eli laukkoja ja korkeintaan viimeisiä rahasijoja. Ei se kuitenkaan hymyä hyydyttänyt, rakkaalla hevosystävällä kun oli paljon muutakin työtehtävää kuin olla ravuri.

Ravitouhujen ohessa Lasse oli niin paljon muutakin kuin vain ravuri!

3.2.2009.

Salon match showssa 11.4.2009


Irtohypytystä 17.4.2009

Ypäjän paikallisraveissa oli naurettavan hauskaa 19.4.2009

14.5.2009

Kisahistoriani kahdet ensimmäiset matkaratsastuskisatkin starttasin Lassella.
Tässä olemme Sauvon kisoissa 1.8.2009.

Ravitreenauksen ohessa tehtiin tyttöjen juttuja eli piiperrettiin kouluratsastusta kentällä. Syyskuussa talliin tuli laiha, ryöstävä ravuri ja seuraavana kesällä oli pakko todeta, että se saattaa olla vieläkin ryöstävä ravuri, mutta ei se ainakaan laiha ole! Koulukuviotkin onnistuivat mukavasti ja ruuna oli suorastaan ilo ratsastaa! Laukkaa en edes yrittänyt treenata, joskus harvoin muutaman pääty-ympyrän verran, mutta ei enempää. Laukka vaikutti olevan se, joka oli hevoselle henkisesti liian raskasta. En halunnut kiusata, kun ei tästä kouluratatähteä haluttu eikä oltu tekemässä.

21.6.2009 - rakas raviruunani

21.6.2009


Kesä 2009 meni tehdessä kaikkea muuta kuin ravijuttuja. Kesäisin radoilla vauhdit ovat valtavan kovat, joten odottelimme syksyä sekä hevosen kesäihottuman helpottamista. Laadukkaalla loimella sekä ahkeralla hoidolla hevosen ihottuma pysyi hyvin hallinnassa, mutta ei hevonen parhaassa iskussa olisi ollut antaakseen täyttä panosta raviuralla.

11.5.2009 - näyttää ihan ravurille!

Kesän jälkeen tuli syksy - kuten jokaisena vuotena. Elokuussa yksi ravistartti: laukka. Syyskuussa yksi startti: laukka, mutta uusi ennätys (30,9) ja rahaa 120 € Vermon kovassa seurassa. Jokin tuntui olevan hieman pielessä... Marraskuun lopussa viimeinen startti: hylätty liiat laukat.

2.1.2010 - maastoon lähdössä Tarulandiasta

Jouluna 2009 hevoset, Porre sekä Lasse, muuttivat tallipaikalta kotipihaan omaan talliin. Tuntui samaan aikaan mahtavalta ja todella jännittävälle! Asia mistä oli haaveillut, oli toteutunut! Siinä ne nököttivät, kaksi omaa suomenhevosruunaani, omassa pihassani, omassa tallissani ja itse tekemässämme tarhassa.

Lahjuspotti 11.5.2002 - 29.1.2010

Joskus rakkaus syttyy palavana silmänräpäyksessä ja valitettavasti joskus se myös sammuu yhtä yllättäen jättäen jälkeensä upeat hetket, mahtavat muistot ja vuosien jälkeenkin tallessa olevan kaipauksen.

Tammikuun 2010 lopulla ruuna aivan yhtäkkiä pudotti kaikki massansa hyvästä ruokinnasta huolimatta. Maanantaina se ryösti täällä kotona maastossa ilman näkyvää syytä. Kiskoin kiitolaukassa olevaa hevosta ohjista henkeni kaupalla ja kaikilla voimillani. Seuraus siitä oli katkennut gägi-kuolaimen remmi! Yhtäkkiä olikin vain toinen ohja enää kiinni kuolaimessa! En tiedä mitä sillä hetkellä tapahtui. Hevonen pudotti vauhdin raville ja pääsin pudottautumaan kyydistä. Ruuna pysähtyi sen jälkeen ja jalat hyytelönä, sydän kahtasataa lyöden talutin hevosen kotiin. Pelästynyt on mieto ilmaus siitä mitä tunsin.

Keskiviikkona tuttu ravikuski ajoi ruunan radalla. Siinä touhussa meinasi henki lähteä! Kärryillä oli sama kuski kun on kaikki hiitit, sekä lähes poikkeuksetta myös startit, hevosella ajanut edelliset 1,5 vuotta eikä mitään provosoivaa tapahtunut. Raivoisan, pitkään kestäneen kiitolaukkarupeaman jälkeen saatiin hevonen kahden avustajan voimin radalta katokseen ja kaikilla henki tasaantumaan. Minä en tätä hevosta enää koskaan aja, totesi kuski, joka ei pienestä eikä aivan suuremmastakaan hätkähdä.

Perjantaina hevonen oli teuras. Vaikea saa olla, mutta ei vaarallinen. Tässä takana ei enää ollut mikään pieni kyllä mää hoidan ja hellin kuntoon-ratkaisu. Aivokasvain? Sydämessä jotain? Tämä jäi selvittämättä, mutta riskejä ei uskaltanut ottaa enempää. Sisäelinvauriokin on mahdollinen hevosen saapumiskunnon huomioiden.

Lahjuspotti oli hevonen, joka opetti valtavan paljon 16 kuukauden aikana. Olen edelleen ylpeä siitä työstä mitä tein tämän ruuna kanssa ammattiravi-ihmisen avustamana. Sain paljon enemmän kuin olisin voinut haaveillakaan! Jos pyydetään nimeämään elämäni hevosia, tämä on ehdottomasti eräs tärkein.

21.6.2009

Lahjuspotti "Lasse"
* 2002
i: Viltterin Lahjus
e: Timjami
ei: Voltti

Startteja 55 (0-7-4)
4 725 €, ennätykset: 32.4 ake ja 30.9 ke

 "Ole hyvässä turvassa, ystävä!
Pilvien takana on aina valoa."

Kun tehty työ ei tunnu turhalle.

23 kommenttia:

  1. Jää sanattomaksi kun katsoo noita ostohetken kuvia :(
    Ja miten hienoon kuntoon sen saitkaan!
    Onneksi ostit sen, annoit sille hienot viimeiset vuodet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ollaan oltu kovasti huolissaan Voiton lihavuuskunnosta. Näiden kuvien jälkeen miettii, että onkohan se sittenkään niin kovin laiha...

      Lahjuspotista tuli reilussa puolessa vuodessa aivan eri hevonen kuin mitä se oli tullessaan. Karvasta pystyi lähes peilaamaan itseään ja hevonen tuntui olevan tyytyväinen oloonsa. :)

      Olen itsekin niin iloinen, että Lasse tuli juuri meille!

      Poista
  2. Lasse oli ihana. Sen viimeisin mysteeri olisi ollut kiva selvittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasse oli mahtava! Olihan se monella tapaa niin erilainen kuin vaikkapa nämä täällä tällä hetkellä olevat nössykkäsuokit.

      On jälkikäteenkin tullut mietittyä useasti mikä hevosen käytöksen parissa viikossa muutti ja mikä sai lihat putoamaan hetkessä. Varmaa vastausta ei enää saa. Silloin oli tehtävä nopeasti ratkaisuja.

      Poista
  3. Miten kaunis hevonen! Ja kuinka hienoon kuntoon sinä sen sait. :)

    Ikävä kyllä kaikki ei voi pelastaa, joskus on vaan päätettävä luovuttaa. Niin surullista. Näin kävi myös omalleni lopulta, kun keinoja hoitamiseen ei vain löytynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahjuspotti oli hieman "kirveellä veistetty" muodoiltaan, mutta olihan se komea katsella! Herasilmää ja suuria valkoisia merkkejä ei aivan päivittäin näe suomenhevosella. Tämän väritys oli omaa silmääni kovasti miellyttävä muutenkin.

      Eläimen pidossa on aina se nurja puoli: luopuminen. Ja se suuri päätös, kun pitää tietää milloin on oikea hetki päästää irti.

      Poista
  4. Näitä tarinoita olen odotellut. Hieno hevonen, hieno työ, hieno tarina <3
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää tiedän, että sää olet näitä odotellut! Kyllä ne älveetkin tulevat aikanaan saamaan oman tarinansa tänne. :)

      Hienointa tässä Lassen tarinassa oli, että on saanut kokea sen!

      Poista
    2. Mää fiilistelen tätä nyt niitä toisia tariniota odotellessa :)
      -H

      Poista
  5. Upea muutos komeassa hevosessa! Ja niin surullinen tarina ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meistä tainnut kukaan nähdä miten tämä tosielämän Tuhkimotarina tulee päättymään. Täydestä vauhdista ilon ollessa ylimmillään tulikin äkkipysähdys. Elämä yllättää.

      Poista
  6. Olipa vaikuttava ja mielenkiintoinen tarina, vaikka loppuikin surullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa tämän tarinan ja nyt oli sellainen olo, että nyt sen teen. :)

      Poista
  7. Kiitos kun jaoit tämän tarinan. Teit varmasti tämän hevosen onnelliseksi sen viimeisinä vuosina! Muutos on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että luit ja kommentoit kirjoitustani! Lassen kanssa meillä synkkasi valtavan hyvin! Hevosen hyvä kunto ja iloinen katse ovat paras kiitos tehdystä työstä. :)

      Poista
  8. Karussa kunnossa kyllä tosiaan oli sulle tullessaan, niinkuin tuo Riepukin tänne tullessaan. Nää pistää aina miettimään kaikenlaista, että minkämoisia paikkoja sitä aina vaan onkaan olemassa... =(

    Hienoa työtä kyllä teit ja vaikka loppu olikin varmasti toisenlainen mitä piti mutta turha sitä on murehtia. Teillä oli hieno hetki muutoin yhdessä ja hevosella hyvä olla. Tosta oon aina mielessäni nostanut sulle hattua että viet pois kun sen aika on. Vahva ja epäitsekäs teko eläimen parhaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se aina yllättää, että on niitäkin ihmisiä, jotka eivät hevosistaan ja eläimistään pidä huolta. Emmääkään överiksi ole tätä hommaa vetänyt, mutta parhaani teen ja vettä sekä heinää tarjoilen tunnollisesti.

      En ole Lahjuspotin(kaan) kohdalla miettinyt teinkö oikean ratkaisun soittamalla sille mahdollisimman nopeasti teurasajan. Sen verran suuri pelko pisti vauhtia ratkaisuun, että yhtään ei enää tarvinnut miettiä. Hevonen oli kipeä ja kivulias eikä syynä ollut mikään pieni jalkavika.

      Olen myöhemmin kuullut kysymyksen "miksi et antanut hevosta ammattilaiselle, jos et itse pärjännyt"? Kyse ei ollut pärjäämisestä. Touhusin ruunan kanssa päivittäin 16kk ja uskon tunteneeni hevosen hyvin. Lasse ei kertaakaan tänä aikana ryöstänyt itselläni eikä ravimiehellä. Ei ennen viimeistä viikkoa. Ja tähän vanhempaan ravimieheen ja hänen kokemukseensa luotin / luotan vahvasti. Hän, jos joku on ammattilainen!

      Poista
  9. Ihana kun tälläset tarinat ovat välillä ihan totta ( eikä vain Hevoshullun sarjiksia ;) ).. tosin surullinen päätös toki tästä kai sen tositarinan sitten tekee :/ Mutta miten kaunis hevonen kuoriutuikaan lyhyessäkin ajassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä olisi melkein ollut Hevoshulluun sarjisainesta! Tarinan loppu olisi pitänyt vaan olla se, että hevonen esim. voittaa jonkun suurkilpailun! :)

      Lahjuspotti oli myös omasta mielestäni erityisen komea!

      Poista
  10. Heips! Oisko mahdollista saada muistakin sinulla olleista hevosista jotain postausta? Niitä on mielestäni kiva lukea välillä muitten tekstien lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan! Kirjoittelen muistakin hevosistani höpinää, kunhan aika on sopiva. Kiitos toiveesta! Tällä hetkellä mennään niin hektistä vauhtia, että mitään en uskalla tarkemmin luvata. :)

      Poista