Elämää jänispattihevosen kanssa

Tänne blogiin tullaan useasti googlen kautta hakusanalla jänispatti. Ei se harvinainen juttu ole suomenhevosella, mutta tietoa asiasta on kovin vähäisesti saatavilla varsinkaan suomeksi. En itsekään tiedä näistä palluroista oikeastaan mitään, mutta tiedän minkälaisella tiellä me olemme kulkeneet niiden kanssa.

Niin, mikä ihmeen jänispatti? SD-teamin blogissa Marjut on hyvin valaissut asiaa: http://m4rtzu.blogspot.fi/2014/07/mika-ihmeen-janispatti.html !

Tammikuu 2013

Voitto sai jo 2-vuotiaana varsanäyttelystä maininnan "jänispatin alut" ja päätin silloin, että takajalat kuumapoltetaan ennenkuin patit pääsevät poksahtamaan. Heti tässä kohtaan ollaan valintojen äärellä. Vanhat eläinlääkärit tekevät tätä kuumapolttoa, mutta nuoremmat eivät. Käytännön kokemus vs. tutkimustulokset? Auttaako polttaminen jotain? "Hoidetaanko" etukäteen vai odotetaanko onko rasituksen myötä tulossa patteihin reagointia?

Polttamisen koetaan olevan vanhanaikainen tekniikka ennaltahoitaa jänispatteja, mutta samalla se on myös oikeastaan ainoa tapa. Polton myötä jalkoihin tulee "tukisukat" ja niiden ansiosta hevosen ennuste käyttöhevosena saattaa olla valoisampi.

Itse valitsin siis polttamisen. Sanoista tekoihin tapahtui Tampereen hevosklinikalla tammikuussa 2013 Voiton käännyttyä nelivuotiaaksi. Toimenpiteessä hevonen rauhoitettiin ja pattialueet ajeltiin karvattomiksi, polttoalueet pestiin ja putsattiin huolellisesti. Tätä seurasi polttoalueiden puudutus.

Kuumalla polttokolvilla tehtiin "nättejä" rivejä jalkoihin. Kotihoitona haavoja pyyhittiin pari viikkoa betadinella ja hevosta kävelytettiin tämä aika. Sen jälkeen palattiin pikku hiljaa normaaliin liikutukseen ja täydessä valmennuksessa ruuna oli taas kuukauden kuluttua.

Ylläolevassa kuvassa toimenpiteestä on aikaa 2,5 vko. Oikeasta jalasta ruvet ovat jo suurimmaksi osin täysin irti, mutta vasen puoli pitää tiukasti vielä kiinni omistaan. Betadinella pyyhkiminen muuttui tässä kohtaa rupien rasvaukseksi.

Kaikki meni hyvin tähän saakka. Sitten tuli vastaan ne kuuluisat vastoinkäymiset. Huhtikuun puolivälissä ruuna liikkui maneesissa kerran hivenen huonosti ja pari päivää myöhemmin ontui jo kunnolla. Toisessa takajalassa oli jänispattialueella selvää turvotusta sekä lämpöä. Treenit päättyivät tähän ja vaihtuivat kävelyyn ja kylmäykseen.

25.4.2013 - tulehdus iskenyt

Huhtikuun lopulla kiikutin Voiton klinikalle tutkimuksiin. Oikeassa takajalassa todettiin koukistajajännealueen yläosan tulehdusreaktio. Alkuvuonna tehdystä jänispattien poltosta oli seurannut ikävä jälkivaiva, vaikka aluksi parantuminen vaikutti erittäinkin hyvältä ja treenissä ehdittiin olla jo pidemmän aikaa.

Hoidoksi määrättiin antibioottia, tulehduskipulääkekuuri, kävelyä ja ahkeraa kylmäystä. 

Toukokuun alussa kontrollikäynnillä klinikalla jalka näytti jo huomattavasti paremmalta sekä uudella ultrauksella varmistettiin jänteiden olevan terveet. Hevonen ei kuitenkaan treeneissä ollut hyvä eläinlääkärin antamasta valmennusluvasta huolimatta, joten päätettiin pitää tauko.

Ja se taukohan venyi... Neljävuotiaiden laatuarvostelukarsinta jäi jalan takia, koko kesä sujui laiduntaessa ja syksyn tultua omistaja oli hyvinkin raskaana. Lopulta menikin marraskuulle saakka, että liikutus oli muutakin kuin tarhassa löntystelyä ja maastossa kävelyä.

Melkein vuosi meni siis näiden jänispattien kanssa ihmetellessä, hupsistarallaa.

29.9.2014

Missäs nyt mennään? Viime vuoden marraskuusta saakka on treenattu koulua, hypätty hieman esteitä, ajettu kärryillä, maastoiltu paljon ja mitäs kaikkea muuta olemmekaan keksineet. Jalat eivät ole vaivanneet yhtään mitenkään!

En ole ollut huolissani pohjista, ollaan menty aivan huoletta pehmeällä kentällä kuin kovalla soratielläkin. Raskaampienkaan ratsastusten jälkeen en ole huoltanut näitä jänispattialueita mitenkään. Ei linimenttiä, ei kylmäystä eikä edes back on track -suojia. 

Jänispattialueet ovat siistit eikä edes kuumapoltosta jäänyt mitään jälkiä! Toisinaan alueet hieman lämpeävät, mutta sekin on hyvin satunnaista eikä tunnu olevan yhteydessä mitenkään liikutuksen raskauteen tai työpäivien määrään.

Toivon, että jatkossakin oireettomuus jatkuu, nyt ainakin jänispatit ovat loistavasti pysyneet menossa mukana! Sitä en lähde arvailemaan, olisiko asia samoin vaikka kuumapolttoa ei olisi tehtykään.

Ei kukaan mitään satulaa tarttis?

Mulla meinaan hengailisi täällä yksi ylimääräinen huippukuntoinen estesatula! Satulan ostin Voitolle muutamia kuukausia sitten estetreenejä ja laatuarvostelua varten. Nyt kuitenkin tiedän, ettei kumpiakaan enää tule. Mää tykkään koulupiipertää, Ratsuttaja- Maija on kouluihminen ja näin ollen myös Voitto viisvee saa luvan olla kouluhevonen. Vuoden päästä kasvattajakisassakin tähtäimenä on kouluratsastuspuoli, ei siellä esteflättärillä kipitellä.

Kasvattajakisasta puheenollen! Siellä on toisena päivänä kouluohjelmana sellainen HeA- tasoinen rata, missä on mm. laukassa kolmikaarinen kiemuraura - keskimmäinen kaari tietysti vastalaukkaa. Maija ratsasti Voitolla edellispäivänä, torstaina, ja kokeili tätä kiemurauraa mennä. Katselin hämmentyneenä kun ratsukko mennä laukkaili tehtävän läpi! Eikä ollut mikään kerran tuuri, vaan muutaman kerran peräkkäin taidolla tehty kuvio! Eihän se ollut kympin suoritus, mutta ehkä sellainen viis-plus kuitenkin!

Niin juu, aivan... Mikäs tää mun estesatula sitten edes on? Cliff Barnsby VSS Jump, leveys 5, istuinkoko 17". Hintaa tonnin tienoilla. Toppaukset iskussa, nahka virheetöntä, kaikki kunnossa!

Päiviä toistensa perään

Ei täällä tapahdu mitään. Kovasti olen yrittänyt tehdä tikusta asiaa ja kirjoittaa tänne jostain aivan turhasta diipa-daapasta, mutta kun ei sellaistakaan ole nyt ollut! Hepat ja ponit syö ja kakkii, joten lähtökohtaisesti kaikki on siis loistavasti.

Jos joku ei ole lukenut viime päivinä facebookkia tai pistänyt nokkaansa pihalle, voin kertoa, että kylmä on. Täälläkin! Öisin ollaan oltu jo pakkasen puolella ja tuuli viimeistelee jäisen olotilan päivällä. Suokit ovat nyt kolmatta yötä karsinoissa paossa sadetta ja viimaa. Poneille ei ole ollut sijaa majatalossa, joten erinomaisen talvivillan kasvatuksessa olevat palleroiset viettävät tyytyväisenä oloaan pihattomökin olkipatjalla.

Onhan täällä yksi uusi ja outo asia tapahtunut! Nuoremmalle miniponille (Hurmas) on kasvanut hirmuinen patti keskelle päätä! Kuvissa näkyy hyvin, miten läsin molemmille puolille on ilmestynyt tuollainen paksu kohta. En tiedä mistä on tullut ja miksi. Ei ole kipeä eikä ponia haittaa mitenkään. Tuo vain yks aamu oli tuollainen! Noh, seuraillaan...

Talven heinäkuormakin saapui tänne. Miten jännittävää, heh heh. Päivisin puttet ovat vielä laitumella, mutta ei mene kauaa kun laidun on kynitty ja kuivaheinäkin loppu ja on aika korkata nämä paalit. Siinä kohtaa se talven saapuminen onkin jo lähellä.

Päivän mietepähkinät - pitkästä aikaa!

Siitä onkin kulunut aikaa, ja vettä virrannut joessa, kun olen edellisen kerran ihmetellyt päivän mietepähkinöitä. Välillä tulee arjessa vastaan tilanteita, kun ei voi kuin hämmästellä. Miksi? Kuka? Missä? ja mitäs kaikkia muita kysymyssanoja sitä onkaan?

Kysymys numero 1: MIKSI?
Jos ja kun täyttää kaksi vierekkäin olevaa samankokoista vesiastia täyteen, miksi sininen astia on aina ensin tyhjä? Jokainen kerta. Vaalea astia saattaa olla yli puolillaan, kun taas sinisessä kupissa ei ole enää jäljellä kuin pohjalimat. Onko vesi hevosten mielestä sinisessä astiassa parempaa?

Kysymys numero 2: KUMPI?
Kumpi suomenhevosistani on niin läski suuri, ettei mahdu kulkemaan laitumelle kolmen metrin tolppavälillä?

Kysymys numero 3: MITEN?
Tarhan puolella on tarhamökki, heinäkaukalo ja kaksi vesiastiaa. Miksi riimu ei putoa sinne? Miten on mahdollista, että se vihreä riimu putoaa Voiton päästä joka kerta puuttomalle, tasaiselle, erittäin mukavan vihreälle peltolaitumelle?

Kysymys numero 4: MIKÄ?
Mikä on tämä naapurin pellolla oleva ruskea ja karvainen kasvi, joka kasvaa täyteen korkeuteensa yhdessä yössä? Ei sitä siellä rehottanut vielä edellisenä iltana.

Ponitätien syyspäiväponeilua

Tänään oli mahtava päivä! Paljon aurinkoa, lämpöä ja naurua. Sekä pari pomppivaa ponia.

Tein vanhemman miniponin kanssa retken Marjutin luo ja suoritimme irtohypytystreenit laatuponikilpailua ajatellen. Laatuponikisa on jo muutaman viikon päästä, joten ei tässä enää kauaa tarvitse odotella. Kisareissuun on lähdössä vanhempi Miniponi ja Marjutilta samanikäinen normishettis Duke.

On tuo aikasmoinen pallero kun mennä loikkii!! Ihan kelpoja hyppyjähän se tekee, poni on 80 cm korkea ja videon viimeisellä hyppykierroksella okserilla korkeutta 65 cm. Mutta eihän tuota nauramatta pysty katsomaan! Tuollainen karvapölypallero... Voi apua!

Hyppyjen jälkeen vielä poseerattiin ja mutusteltiin omenia lämpimästä ihanasta ilmasta nauttien.

Olen muuten ajatellut, että tuo poni on ruunaksi syntynyt ja se on aivan eunukki. Mitäpä vielä! Pihassa oli kiimainen tamma ja voin kertoa, että ponin tajuttua asian, se oli puoli sekunttia ja orikaula pullottaen oltiin yhtäkkiä takasillaan! Alkoi ihan hiukan nahkapuku nuorella herralla kiristää! Huh huh, mutta tuli nyt ainakin todettua, että kotona omassa porukassa super-kiltti ori näyttää todellisen miehisyytensä vasta vieraassa paikassa ärsykkeen saatuaan. Toisaalta, tamman poistuttua talliin, laskivat ponin ylikierrokset samantien pois.

Kuvista ja videosta SUURI KIITOS Marjutille!

Laatuarvostelusijoitus - sittenkin !!!!

Ihan oikeasti!!! Se suuri unelma ja haave toteutui! Voitto sijoittui Ypäjällä 5-vuotiaiden laatuarvostelussa!! Erittäin mahtavaa!!!!

Tarina mikä tämän rusetin taakse kokonaisuudessaan punoutuu, alkaa jo kuninkaallisissa sunnuntaina Hevosopiston laatuarvostelukansliasta. Oma osuuteni tässä tapahtumasarjassa on kuitenkin ollut pieni ja KAIKKI KIITOS KUULUU GIDRANILLE, tämän blogin seuraajalle!!! Gidran- nimimerkin taakse kätkeytyvä neito bongasi virheen tuloslistassa ja ystävällisesti kirjoitti asiasta tänne.

Soitin yhden puhelun Hevosopiston suuntaan ja - TSÄDÄÄÄÄÄ - tänään tuli tuollainen kiva vihreä ruusuke postissa!! Korjattu tuloslista löytyy Hevosopiston sivuilta ja Voitolle kuuluvat palkinnot on saatettu oikeaan osoitteeseen. Tarulandiassa on kaikki taas hyvin.

Mää sanon, että ansaittu ruusuke! Töitä on tehty, epätoivoisia hetkiä kahlattu läpi ja tuossa se nyt on! TyöVoitto, kuten kuulin jonkun sanovan! Eihän tuo rusetti kerro hevosen tulevasta kisaurasta, tai sen olemattomuudesta, yhtään mitään, mutta meille tuo vihreä lätyskä on ISO JUTTU. Tosi iso! Se on merkki onnistuneesta työstä, oikealla reitillä olemisesta.

Ja koska emme olleet rusettia vastaanottomassa palkintojen jaossa derby-kentällä, piti järjestää kotinurmelle omat kunniakierrokset ruusuke liehuen. Ensin mentiin sivistyneesti ravia, mutta sitten viikon lomailua harrastanut nuorukainen räjähti...

Ruusuke tuli tuuletettua kunnolla! Nyt kelpaa ripustaa se seinälle kunniapaikalle, pölyt ovat ainakin hävinneet taivaan tuuliin. Suupielet korvissa jatketaan viikkoa eteenpäin!!! Mahtavaa!!!

Heeeeeetkonen?! Mitä mun pihalla on?

Mää löysin mun tontilta tämmösiä?! Muistaako joku blogin seuraaja vielä mitä nämä karvapallot ovat? Ne ovat Tarulandian miniponilapset! Kaksi kappaletta miniponioreja, Hurmas (2 vee) ja Miniponi (3 vee), ovat löytäneet tiensä oikeastaan koko kesän kestäneen kyläkierroksen jälkeen takaisin kotiin.

Miniponi 3 vee

Talvivillaa jo kovaa vauhtia kasvattavat kääpiöt ovat olleet edelliset kuukaudet mutustelemassa ruohoa vähän siellä ja täällä. Tuollaiset 80 cm korkeat palleroiset eivät paljoa syö, joten pienestäkin laidunpläntistä on ollut iloa pidemmäksikin aikaa.

Nyt alkaa kuitenkin kesä kääntyä syksyksi ja termiittien oli aika siirtyä kotikoloon talven viettoon. Toki kotitarhan eräästä kulmasta on vielä hetken aikaa mahdollisuus kirmata pienelle vihreälle kaistaleelle maiskuttelemaan viimeisiä kesän herkkuja.

Hurmas 2 vee

Näiden varalle ei oikeastaan ole yhtään mitään suunnitelmia. Jätkät hengailevat menossa mukana ja käyttävät ammattinimikettä "seuraponi". Kotona ei kukaan jää yksin ja traileriinkin löytyy kevyttä matkaseuraa tarvitsevalle.

Nyt kyllä taisin hieman huijata! On vähän sellainen suurempi haaste luvassa vanhemmalle miniponille... Ilmoitin kolmeveen Poriin laatuponikilpailuun! Lokakuun alussa luvassa on estekapasiteetin näyttöä irtohypytyksessä, poseerausta Hippoksen tuomareille rakennearvostelussa ja kirmausta askellajiarvioinnin tiimoilta. Jännää!

Vieläkö on elämää?

Voitto

Kyllä vain! Täällä ollaan - hengissä ja hyvissä voimissa! Kovasti on helpottunut olo, kun viikonlopun laatuarvostelukinkerit on ohitettu ja arki palannut. Jälkimaku kisasta on erittäin iloinen! Voitto oli hurjan taitava ja kaikki sujui hyvin.

Salaa toivoin Voittoa palkintosijoille, sitä kenellekään sanomatta, mutta en voi myöntää olevani kuitenkaan pettynyt, vaikka niin ei käynyt! Lähtöpaikka luokan toisena hevosena molempina päivinä varmasti toi varovaisuutta tuomareiden pisteisiin ja uskottelen yhä itselleni, että keskijoukoissa lähtemällä se rusettikin olisi kotiin kannettu.

Porre

Eikä sijaa 12 / 44 hävetä tarvitse, ei ollenkaan! Ei montaa sekunttia tarvitse aivojaan jumpata, kun muistaa, että tämä samainen hevonen oli koko viime vuoden levossa: ensin sairaslomalla ja sitten "mammalomalla" (lue: omistaja oli maha pystyssä). Ja totta tosiaan - eihän meillä ole kenttääkään! Kerran viikossa on pyritty nuorukainen kuljettaa kentälle tai maneesille treenikautena, mutta pakko paljastaa, ettei aivan ole toteutunut.

Yritän tässä varmaan enemmän itselleni, kuin muille, vakuutella, että laadukas hevonen on laadukas vähemmälläkin treenillä. Siihen en ota kantaa, mikä lopputulos olisi ollut, jos itse olisin selässä häärännyt.

Tulevaisuuden suuntaviivatkin on tehtynä. Ensi vuonna Voitto on kuusivuotias ja sehän tarkoittaa ennakkomaksullista kasvattajakilpailua. Voitto on maksettu sinne mukaan ja treenit jatkuvat kohti ensi vuoden Ypäjän kuninkaallisia ja koulupuolen kasvattajakilpailua.

Paljon on töitä edessä, jotta HeA- tason rata sujuu ensi syksynä. Mutta ei norsuakaan syödä kokonaisena, vaan pala kerrallaan!

Tämä viikko on kuitenkin pyhitetty lomalle! Uusi laidunlohko korkattiin tänään ja Voitto saa tukka avoimena mutustaa ruohoa ystävänsä Porren vierellä tekemättä mitään muuta koko viikkona.

Tää on parasta just nyt!

"Meil on hyvä jengi koossa taas, 

ei todellakaan olla synnytty oottamaan,

tää on parasta just nyt, 

tää on parasta just nyt 

Huomenna tääkin on jo legendaa, 

ei tartte lähtee ettimään onnea meren taa-a-a,

tää on parasta just nyt, 

tää on parasta just nyt"

Ohi on jännittäminen! Ypäjän laatuarvostelun sunnuntaisesta reissustakin selvittiin oikein mainiosti hengissä, mutta pitää myöntää: kisaviikonlopusta toipuminen vaati 14 h unta ja muutaman kottikärryllisen aivotonta hepankakkan lappaamista tarhoista. Nyt istun kuitenkin tässä ja iloisella mielellä jaan teille toisen laatuarvostelukisapäivän tunnelmia sekä kuvia. 

Kameran itselaukaisin on POP!

Sunnuntaihin valmistautuminen alkoi välittömästi kun päästiin lauantain reissulta kotiin. Kisakamat vaihdettiin koulukokeessa tarvittaviin ja hevosen kumilenkeillä tehdyt räjähtäneet sykeröt saivat häädön. Vietin siis lauantaina rattoisan tovin, jos toisenkin, repimällä kumilenkit pois ja ompelemalla sykeröt kasaan noin metrin mittaisella langalla per sykerö.

Oli erittäin hienoa huomata sunnuntai-aamuna kuuden jälkeen, että jaaaaaaahas, eipäs olleetkaan nykeröt aivan suomenhevosen kestävät huolellisesti ommeltunakaan. Pari palluraista parsittiin uudelleen kasaan ja matka Ypäjälle saattoi alkaa. Jos lauantaina leijaili usvaa, niin sunnutaina sitä vasta olikin!

Taivaallisessa tunnelmassa kohti Ypäjää!

Luokka starttasi sunnuntaina samalla lähtöjärjestyksellä kuin lauantainakin eli Voiton esiintymisvuoro areenalla oli luokassa toisena. Koulukokeessa esitettävä ohjelma on nimeltään "laatuarvosteluohjelma" ja se sisältää keskiaskellajit sekä kolmikaarisen kiemurauran, ei oikeastaan mitään muuta. 

"Tuomari arvostelee laatuarvosteluohjelman aikana hevosen askellajit sekä ratsastettavuuden ja yhteistyöhalukkuuden. Yksittäisiä arvostelukohtia ei siis pisteytetä.

Arvostelukohdat: 1. Käynti, 2. Ravi, 3. Laukka, 4. Ratsastettavuus ja yhteistyöhalukkuus"

Voitto näytti verryttelyssä erittäin hyvältä, jopa paremmalta kuin kotitreeneissä! Ei hävetä tarvinnut ja luottavaisella mielellä odottelin koulukoetta. Voitto ei ole kyttääjä luonteeltaan, joten kisakentällä en uskonut olevan mitään ruunaa jännittävää.

Keskiravia.

Voitto meni hienosti!!! Maija on super taitava ja sai näytettyä Voitosta aivan kaiken tämän hetkisen tasapainon ja liikelaajuuden!! Eikä tuomarikopin täditkään erimieltä kanssani olleet nuorukaisen potentiaalista!

Tämä ylläolevassa kuvassa keskilaukkaa kirmaava puttepoika sai pisterivin: Käynti 7,25 - Ravi 7,50 - Laukka 7,50 - Ratsastettavuus 7,50 = Keskiarvo 7,44. Eikä ollut näillä pisteillä koulukokeessa todellakaan loppupäässä, päinvastoin! 

Voitto oli tasainen suorittaja molempina päivinä, molemmissa lajeissa. Ei huippupisteitä, mutta ei todellakaan myöskään mitään surkeaa räpellystä. Mites sitten lopputuloksissa kävi? Kävi se kaikkein eniten harmittava... Ruuna oli ENSIMMÄINEN EI-SIJOITTUNUT!!!! Rusetti oli niiiiin lähellä, mutta niin kaukana. Rusetin ja meidän välillä oli 0,06 pisteen ero keskiarvossa.

Mutta hei, ei voi olla kuin erittäin iloinen, onnellinen, tyytyväinen ja hieman jopa hämmästynyt!!! Laatuarvostelussa oli mukana toinen toistaan hienompia 5-vuotiaita suomenhevosia 44 yksilöä ja meidän kentättömän maalaistallin kultamussukka oli sijalla 12 !!!!! Aivan huikeaa!!!

Tuntuu hyvältä, en kiellä! :)

Kuvista kiitos Marjut Myller!

Hyvä Voitto! Miehen työ!

 
Hyppäänkö suoraan Voiton estesuoritukseen Ypäjällä vai aloitanko höpinät aamusta alkaen? Aloitetaan ihan teidän kiusaksi siitä miten mielenvikaiselta tuntui tänään aamulla klo 4.20, kun rakas Niiskuneiti -herätyskelloni ja kännykän hälytys kirkuivat samaan aikaan herätystä.

Tai jos pitäisi aloittaa kuvalla tämä tarina, sen pitäisi ehdottomasti olla napattuna siitä hetkestä kello aamuviiden jälkeen, kun minä ja hepanhoitaja- Marjut piipersimme Voiton tukkaan nyrkin kokoisia sykeröitä... Kyseistä kuvaa ei tosin ole, koska 1) kuvauksen kohteista yksikään kolmesta tuskin olisi naamaansa halunnut näkyville sillä hetkellä tai 2) olisikohan siitä kuvasta näkynyt yhtään mitään muuta kuin sumupilvi. Oli meinaan aikas tuhruinen aamu kelin puolesta.

Niin, tänään oli Voiton suuren maailman valloituksen ensimmäinen päivä: Ypäjän suokkikuninkaallisissa 5-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelun estekoe. Asiaan perehtyneille on tietysti selvää mitä luvassa oli, mutta avataan tännekin hieman tehtävien laatua.

"Hevoset tulevat kokeeseen verryteltyinä, mutta saavat tehdä verryttelyhyppyjä esteellä numero 1. Tämän jälkeen alkaa arvostelu, jossa hypätään kuuden esteen rata. Ensimmäisen kierroksen jälkeen rata hypätään tuomarin harkinnan mukaan uudelleen kokonaan tai vain osittain. Aloituskorkeus on 70-80 cm, jonka jälkeen esteitä voidaan korottaa 90 -100 cm asti. Rataan kuuluu pysty-okseri -sarja (kahden askeleen väli n. 10,40 m). Pienhevosille sarjaväliä lyhennetään.

Estekokeessa arvostellaan: 1. Hyppytekniikka, 2. Hyppykapasiteetti ja laukka, 3. Ratsastettavuus ja yhteistyöhalukkuus. Ratsastettavuus ja yhteistyöhalukkuus –kohdassa arvioidaan ensisijaisesti hevosen asennetta hyppäämiseen ja toimivuutta tehtävän suorittamisessa."

Voitolle oli osunut koko porukan lähtönumero kaksi eli siellä aamu-usvan keskellä meidän pienen pieni ruuna 5vee loikki menemään kello kahdeksan. Pitkän alkukävelyn jälkeen Iiris teki suht lyhyen alkuverryttelyn ja otti muutamia hyppyjä. Voitto kuulemma tuntui oikein hyvälle! Eikä yhtään huonolta näyttänytkään!

Estekokeessa Voitto teki mitä miehen pitää! Herra kuljetti kyydissä olleen prinsessan lähdöstä maaliin tyylikkäästi ja turvallisesti! Oikeasti - kaunista katseltavaa!!! Hieman on epäkiitollinen paikka lähteä aivan luokan ensimmäisinä hevosina, mutta Voitto sai ansaitsemansa pisteet. Ei mennyt ollenkaan huonosti!

Tuomarit näkivät saman mitä me kentän laidalla: Rohkea, mutta hieman löysä hevonen, jonka laukka on vielä pitkää. Mainiosti oli myös mainittu, että "Luultavasti kapasiteettiakin löytyy". LUULTAVASTI?! Eivät oikein osanneet päättää, että onko sitä vaiko ei? Hahahahaa.

Pisteet: Tekniikka 7,25 - Kapasiteetti ja laukka 6,75 - Ratsastettavuus ja yhteistyöhalukkuus 7,00 = keskiarvo 7,00. Ei huippupisteet, mutta ei me viimeisten joukossakaan oltu tuolla tuloksella. Ollaan todella tyytyväisiä!!! Voitto oli super!!!

Yksi päivä takana, toinen edessä. Huomenna jatketaan koulukokeen merkeissä!

... ja mitä tulee tähän kuvassakin nököttävään tallinpitäjä- hevosenomistaja- hysteerikko- tätiin, niin hengissä ollaan vielä! Puolessa välissä mennään kisaa, joten ehkä sitä ei sittenkään saa kuoltua jännitykseen viikonlopun aikana!

Kuvista suuri kiitos Marjut Myller!